sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Kunnes jälleen kohtaamme

Juuri kun olin kirjoittanut, että tämä kesä on ollut erilainen kesä, joudun alleviivaamaan sen. Elämä on saanut yllättäen uuden sävyn - kunniavieras tuli kylään. Suru. Se ei koputtanut oveen, vaan soitti puhelimella. Annoin sen soida pitkään, kunnes tietämättäni vastasin.




Pieni höyhen oli laskeutunut aamuvarhaisella isäni vierelle, ottanut hänet mukaansa. Isä on nyt siellä, missä tuuli puhaltaa kasvoihin lempeitä tuulia, missä on kauneimmat kalavedet ja missä mustikanvarvut taipuvat suurten marjojen painosta. Siellä on laakea kallio, jonka poukamaan on hyvä vetää vene. Kallion päällä suuret kiikarit, joilla näkee kaikki rakkaat ja sen, että meillä on täällä kaikki hyvin. Suuret saappaat voi jättää rannalle ja lähteä paljain jaloin pehmeälle hiekalle.




Heinäkuun lopun päivät jäävät mieliin. Vihreä ei kai koskaan ole ollut niin syvän vihreää eikä auringonlasku niin kaunis. Kiitollisuus on saanut ihan uuden merkityksen ja lohtua voi nähdä joka puolella. Sitä saa, kun ottaa vastaan. Sitä saa, kun katsoo ympärilleen ja uteliaana astuu uuteen päivään, vaikka silmät ovatkin turvoksissa ja nenäliinat lopussa.





Yhtäkkiä uusi lehti kääntyy elämässä ja uusi ovi avautuu huoneeseen, jossa en koskaan ennen ole käynyt. En minä ole koskaan kohdannut kuolemaa näin läheltä, enkä ole tiennyt, että voi yhtäaikaa kokea olevansa täysin avuton ja hurjan rohkea. Että voi samalla hetkellä toivoa olevansa vielä pieni kikkarapäinen tyttö, joka haluaisi ottaa kiinni isän kädestä ja toisaalta olla omille lapsille se tuulensuoja, jonka taakse tulla näitä myrskyjä suojaan. Ja että ei olekaan pimeää, vaan huikaisevan valoisaa.




Onneksi kaikella on kääntöpuolensa. Surullakin. Se on suunnaton ilo eletystä elämästä ja yhteisistä hetkistä.


Hyvää matkaa isä <3

Ellis


torstai 28. heinäkuuta 2016

Kuuman päivän tulinen keitto

Hip hei! Meillä on lusikoitu keittoa eilisestä lähtien. Ja hyvää keittoa olikin - niin hyvää, että päätin laittaa reseptin tänne muistiin itselleni ja vinkiksi muillekin makoisan ruuan ystäville.




Olimme kesäkuun alussa lakkiaisissa, joissa tarjottiin samaista keittoa ennen kakkukahveja. Kysyin jo silloin paikan päällä juhlien emännältä reseptiä, koska keitto todella vei kielen mennessään.
Eilinen helteinen sää sai haluamaan jotain oikein maistuvaa ja mausteista, joten päätin laittaa sopan porisemaan. Vähän jouduin vielä ohjeen perään kyselemään, kun en sitä kuitenkaan enää meinannut muistaa ;)






Tämän tomaattisen ja hiukan tulisenkin broilerkeiton ainekset olivat:

- Apetit suomalaisia perunajuureksia (mä laitoin perunoita ja herne-maissi-porkkana -sekoituksen)
- tölkki Mutti-tomaattimurskaa
- purkillinen ruoka Koskenlaskijaa (sitä juoksevaa)
- broilerpaistisuikaleita (mulla taisi olla filesuikaleita, 450g)
- pari ruokalusikallista punaista thai currytahnaa (Spice Up! -merkki pienessä lasitölkissä, löytyy ihan normi ruokakaupan hyllyltä)
- valkosipulia oman maun mukaan
- suolaa, pippuria
- persiljaa





Tähän keittoon käy varmasti kaikenlaiset sesongin kasvikset ja juurekset. Perunan voi vallan hyvin skipata tai korvata vaikka riisillä, samoin jos ei pidä tulisuudesta, voi thai currytahnan jättää pois - tosin mun mielestä juuri se teki keittoon ihan superhyvän maun!
Soppa maistuu hyvin vaikka tuoreen ciapattan kanssa!

Huomenna taitaa vuorostaan olla grilli kuumana...

Ellis


lauantai 23. heinäkuuta 2016

Kirjoittamista ja kanttarelleja

Kesä. Monin tavoin erilainen kuin ennen... hyvällä tavalla erilainen. En oikein osaa sanoa, mitä siitä kertoisin, mutta itselleni olen laittanut ylös koettuja tapahtumia jääkaapin ovessa asuvan kesäkalenterin taakse. Enhän mä muuten muistaisi, kun kesäpäivät vilistää ohi ihan eri vauhtia kuin talven muka lyhyet päivät. Ajattelin, että ehkä on jossain hetkessä kiva kurkistaa kesäviikkojen koettuja ja elettyjä hetkiä, varsinkin kun sitä tuppaa aina tuumaamaan, että mitähän sitä taas tuli kesällä tehtyä ja mihinkä ne kesäpäivät valui... No, nyt on ylhäällä, milloin on kukakin käynyt kylässä ja millainen sää juhannusaattona oli. Apua, oonkohan mä tullut vanhaksi??!!




Summa summarum. Ystäviä olen tavannut tänä kesänä enemmän kuin moneen kesään yhteensä. Tarttunut kutsuihin ja ollut itsekin aktiivinen osapuoli sosiaalisesti. Mansikoita olen pakastanut vähemmän kuin vuosiin. Yhtään ahventa en ole vielä nostanut järvestä. Farkkupinot odottaa tuunaajaa ja piirustuslehtiön päällä kynä haluaisi jo piirtää!




Mä olen tänä kesänä kuunnellut itseäni enemmän kuin milloinkaan. Kääntänyt korvat sisään päin ja kuullut paitsi veren kohinaa ja sydämen vahvaa jyskettä, myös pienten lintujen laulua ja hyvien haltijoiden hyräilyä.
Tiedättekö - niitä juttuja, kun tuntuu asioiden alkavan luontua. Kun jotenkin virta ottaa mukaansa ja kuljettaa. Eikä tarvitse hannata vastaan. Koska ei edes voisi!

Nämä mysteeriset ajatukset liittyy erääseen projektiin, jonka aloitin kaksi vuotta sitten - niin ikään kesälomalla. Välillä se siirtyi telakalle odottelemaan, milloin tulisi seuraava sopiva hetki saada sitä etenemään. Yhtenä tämän kesän iltana se sitten tuli. Tiesinkin, että niin kävisi ennemmin tai myöhemmin. Kaivoin tiedostot esiin ja annoin palaa! Kirjoitin ja kirjoitin. Yöllä oli rauhallista ajatuksen juosta ja sormien naputtaa. Kunnes tuli viimeisen lauseen vuoro. Pieni tarina pienille ihmisille - ja miksei vähän isommillekin.




Nyt en voi tehdä muuta kuin katsoa, kantavatko tarinan siivet. Eikä haittaa, vaikka ne kantaisivat vain omaan hyllyyn asti, sillä tässä(kin) tapauksessa tähän pisteeseen kuljettu matka on se tärkein. Se voittajafiilis, kun viimeinen piste oli kirjoitettu, se on mieletön!
Tulen aina muistamaan ne aamuyön tunnit, kun en malttanut mennä nukkumaan kirjoitukselta. Kun sain viidennen  sadannen kerran muutettua jo hyväksi havaittua kappaletta, vielä paremmaksi.
Kun pääsin sisään tapahtumapaikkaan, niin että tunsin jo tuoksutkin nenässäni.




En malta paljastaa tarinasta vielä muuta, mutta jos siitä ikinä tulee mitään, lupaan kertoa - tai hihkua ja huutaa sen teille ilomielin.




Tämän projektin myötä musta on tuntunut, että muutamat muutkin asiat on ottaneet siivet alleen. Tai ehkä mä vaan olen hyvää vauhtia irti maasta taas :D
Onneksi tuo maadottaja (mies) istuu tuossa vieressä ja osaa laittaa mittasuhteet oikeisiin suuruusluokkiin. Sitä mukaa, kun mä kiipeän tikapuita pitkin pilvilinnoihin, tuo vetää mua takaisin maan pinnalle.





Maan pinnalla olinkin eilen Elman kanssa. Kädet isänmaassa mustikanvarpujen seassa. Rannasta löytyi muutama kanttarelli ja mustikoita pariinkin smoothieen.





Pitkästä aikaa mukaan etsiytyi kunnon kamera, joten kanttarellivahti tuli ikuistettua. <3






Jotenkin nyt tuntuu siltä, että kaiken muun ohessa on varmaan pakko pian tarttua farkunpunttiin, saksien kanssa ;)


Kesämiettein,

Ellis





maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kahvila Tassi

Heippis! Tänään on sadellut tasaiseen tahtiin vettä, joten ajattelin viedä teidät myöhäisille iltakahveille suloiseen Kahvila Tassiin. Lähdettekö mukaan?




Tassi sijaitsee Kuhmoisissa, iki-ihanan Lifestyle-puoti Kapsäkin sisäpihalla. Sinne löytää, kun hurauttaa läpi Kuhmoisten keskustan. S-Marketia vastapäätä seistä tönöttää vanha, kaksikerroksinen ja idyllinen keltainen puutalo. Kun astut peremmälle, takaan että huokaiset! Kapsäkki <3








Puoti on pikku hiljaa levittäytynyt sisäpihan piharakennuksiin. Aitasta löytyy huonekaluja, lamppuja, tauluja, mattoja ja jopa kahvakuulia - kivestä tehtyjä! Lahjaa etsivän ei tarvitse lähteä tyhjin käsin täältä ja usein käy niin, että lahjan/tuliaisen lisäksi autoon kannetaan omaan kotiinkin vietävää.. :)













Vanhaan navettaan rakennettu kesäkahvila Tassi tarjoaa kauniin ja herkullisen kahvihetken. Silmänruokaa riittää joka puolella, mihin päänsä kääntää...
















Bonusta on, jos pressopannun ja hetken voi jakaa ihanan ystävän kanssa <3










Kannattaa kiivetä myös kahvilan ylisille - vanhalta heinäparvelta löytyy mm. sisustuskankaita, nauhoja, mattoja ja muita kodin tekstiilejä.






Jos näillä nurkilla kurvailet kesälomareissuilla, mene ihmeessä etsimään Tassi ja istahda hetkeksi nauttimaan sen herkuista ja ilmapiiristä. Äläkä missään, missään nimessä unohda käydä wc:ssä!! Menin sinne alkajaisiksi, enkä meinannut malttaa lähteä pois. Ymmärrät varmaan miksi... <3








Ihania heinäkuun alun päiviä <3

Ellis







maanantai 20. kesäkuuta 2016

Arkiston kätköistä


Heissan!

Innostuin tekemään kuvakollaaseja muutamista farkkukasseista, jotka ovat jo kauan seilanneet maailmalla. Mahtaisi niillä olla toisilleen tarinoita ja seikkailuita kerrottavana, jos kohtaisivat toisensa. :D




En ole koskaan laskenut, kuinka monta bägiä aikojen ja vuosien saatossa on tullut ommeltua, kunka monet farkut silputtua.. mutta aika paljon niitä on! Tässä pieni otos sellaisista, joista on tullut tallennettua kuva tai kaksi omiin arkistoihin.




Onhan sitä tullut muutakin joskus mieleen ommella farkusta, se kun taipuu moneen muotoon ja menoon. Farkku on itseasiassa tosi ajaton! Sen kaveriksi sopii hyvin niin villa, nahka kuin pellava. Värimaailma on just sellainen, että noiden materiaalien pintastruktuuri ja värit passaavat farkun kanssa kuin nenä päähän. Vanhoista pitseistä puhumattakaan <3




Parasta ja kaunista maanantai-iltaa!

Ellis