keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Arvonta on päättynyt

Jee, Rebellis-kaupan arvonta on suoritettu! Ihan huikea määrä osallistujia - yli 70 täällä ja blogin puolella yhteensä!!

KIITOS!

Siksi päätinkin tuplata voittajien määrän eli kahden sijaan arvoin neljä voittajaa. :)




Laittelen viestiä voittajille ja printit lähtevät postiin heti, kun osoitetiedot ovat selvillä. Paljon uusia seuraajia tuli myös mukaan matkaan sekä facebookissa, että täällä - kiitos siitäkin ja tervetuloa!!

Ystävänpäivän illan terkuin,

Ellis <3

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Arvonta

Heissan!

Kiitos kaikista ihanista positiivisista kommenteista ja viesteistä Rebellikseen ja kauppaan liittyen! <3
Rebellis on tosiaan hautunut mielessä jo pitkään - se on vain hakenut muotoaan ja etsinyt itseään. Kun pieni puoti nyt vihdoin on nähnyt päivänvalon, haluan juhlistaa sitä teidän kanssa pienellä arvonnalla!




Siis pitemmittä puheitta... arvonta etenee seuraavasti:

* Klikkaa itsesi visiitille Rebellis-kauppaan http://www.rebellis.fi

* Mene sivulle Printit ja kortit, valikoi mieleisesi printti ja kommentoi siitä tämän postauksen kommenttikenttään.

* Sitten vain jännäämään... Arvonta päättyy 14.2. klo 21.00, jolloin arvon kahdelle onnekkaalle heidän valitsemansa printin.

Onnea matkaan! :)






Farkkujakin ehdin pitkästä aikaa leikkaamaan tänään. Kahdet farkut saivat kyytiä ja myös virkkuukoukku pääsi töihin.




Yhdestä vaaleasta ja yhdestä tummasta lahkeesta syntyi tossu. Vähän liian iso omaan jalkaan, kun en oikein hahmottanut tehdessäni kokoa. Toinen tossukka pitäisi vielä wörkkiä, eihän yhdestä mihinkään ole - ei kai auta kuin ryhtyä leikkaamaan noita jäljelle jääneitä lahkeita..




Uusi viikkokin on taas tulollaan. Ja ystävänpäivä <3 Ollaan kuulolla viimeistään silloin arvonnan merkeissä!

Kram,

Ellis

PS. Peukut pystyyn ja onnea suomalaisille Etelä-Koreaan!









perjantai 9. helmikuuta 2018

Do what you love

Sitten eräänä päivänä sitä vaan huomaa sen. Oman juttunsa. Siinä se on ollut nenän edessä kaikki vuodet ja itse on etsinyt sitä ihan muualta. Koettanut asettaa itseään vaikka minkälaiseen muottiin ja koteloon - ajatellutkin, että tässähän se on. Mutta mitään merkittävää ei ole tapahtunut, koska se jokin on puuttunut kokonaan... se intohimo. Se, joka saa asiat syttymään tuleen. Vähän niinkuin nuotio tarvitsee tulen lisäksi ilmaa palaakseen kunnolla. Pientä myötäistä, jotta tajuaa, että nythän tässä mennään!




En minä ajatellut tämmöistä kirjoittaa, mutta sormet vaan juoksivat näppäimillä, kun koitin ajatella auki sitä, miltä musta nyt tuntuu.





Tuntuu tosi ihanalta ja huojentavalta. Vihdoin, himpan yli 50-vuotiaana voin sanoa ääneen, että tiedän, mitä haluan tehdä.
Haluan piirtää. Kuvittaa. Suunnitella sitä, mitä piirtäisin seuraavaksi. Rypistellä paperia ja avata uuden kynän. Katsella viivoja ja kuvioita paperilla - minäkö ne siihen piirsin?
Haluan kirjoittaa erilaisilla fonteilla, koukeroilla ja sellaisilla kirjaimilla, joita menninkäisetkin osaisivat lukea, jos pystyisivät.
Siinä pieni pala tämän hetkistä ajatuksen virtaa, sielun maisemaa.





Todellisuus on jotain muuta... voin kyllä kertoa siitäkin pienen palan:
Perjantai-ilta, makaan koomassa sohvalla kone vatsan päällä. Niskat kipeät satojen kilometrien ajosta tälläkin viikolla - näissä keleissä ja näillä teillä.
Niin paljon asioita, niin vähän aikaa, että välillä tuntuu jopa lamaannuttavalta.
Mutta tietoisuus siitä, että nyt on löytynyt suunta kompassista, on huojentavaa. Vaikka mikään ei muuttuisi tai siinä kestäisi toisen valovuoden, ei haittaa, koska nyt on olemassa konkreetti unelma!

Minä. Haluan. Piirtää.




Pieni kauppa, Rebellis, on nyt olemassa. Sitä on rakennettu hartaasti, koska samalla on pitänyt opetella ja astua pois mukavuusalueelta. Onneksi on ollut hyvä apu, keskimmäinen <3
Kaupan hyllyt eivät vielä notku runsaudesta, mutta nyt on hyvä aloittaa.





Tulkaa kurkkaamaan, olette enemmän kuin tervetulleita!! <3 <3
Vielä ennen sunnuntaita ajattelin järkätä pienen tervetuliais-arvonnan, joten pian nähdään ja kuullaan!

Perjantai-illan halaukset,

Ellis





tiistai 23. tammikuuta 2018

Isolla kirkolla

Viime lauantaina hyppäsin junaan ja hurauttelin Helsinkiin. Harvakseen kun siellä käy, on olo vähän kuin menisi kauemmaksikin. Toki viime vuosina pääkaupunkiseudulla on tullut käytyä sentään vähän ahkerammin, onhan siellä nykyisin 2/3 lapsukaisista (jo aikuisista) asumassa ja opiskelemassa.  Mutta se junamatka. Sanonpa, että junamatka se vasta eksoottista olikin...





Täällä "maalla" sitä on tottunut liikkumaan joka paikkaan autolla, ihan siitä syystä, että bussit eivät kulje. Tai sitten kulkevat kerran päivässä, mutta väärään aikaan. Ilman autoa täällä on käytännössä jumissa, kun töihinkin tulee matkaa reilut 60 km yhteen suuntaan.
Ja kun sillä omalla autolla on niin helppoa lähteä liikenteeseen, tulee pidempiäkin reissuja tehtyä useimmiten omalla autolla.
Tällä kertaa valitsin kuitenkin junan - niinpä etämies ajoi minut lauantaiaamuna asemalle ja löysin sieltä oikeaan suuntaan menevän kulkupelin.




Omaa paikkaani en sitten junassa löytänytkään. En, vaikka kuljin käytävän pariin kertaan, kurkkasin yhteen sivuosastoon ja kiipesin yläkertaan. Varaamaani paikkaa ei vain etsinnöistä huolimatta löytynyt. No, ei mikään ihmekään - penkkiä ei ollut olemassakaan. Oikea paikkanumero löytyi lopulta vähän vahingossa ikkunalautaan kiinnitettynä. Sen vieressä oli tyhjä iso tila ja lattiassa pyörätuolin kuva - olin vahingossa varannut pyörätuolipaikan. Viereinen paikka oli onneksi vapaana, joten hyvällä tuurilla sain istua koko matkan siinä. Keneltäkään oikeasti pyörätuolipaikkaa tarvitsevalta en onneksi paikkaa vienyt, koska käytävän toisella puolella oli toinen samanlainen paikka, ilman matkustajaa sekin.





Matka sujui siis lopulta ihan hyvin ja leppoisasti ;)

Oi Helsinki, Helsinki! Miten olen oppinut tykkäämään tästä merellisestä maamme pääkallopaikasta. Jopa oppinut hiukan suunnistamaan sen kaduilla, päätyen oikeisiin paikkoihin. Alkuun kiertoteitä, sitten myöhemmin vahingossa, nykyään jo kokemuksen ohjaamana. (Jätän suosiolla kertomatta muuan taannoisen eksymiseni maanalaiseen huoltokäytävään, kun ajattelin vähän "oikaista" ...  kaikki päättyi onneksi hyvin,  kun jostain pressun alta tupsahdin lopulta Forumiin :D)







Tällä kertaa tapasin sekä esikoista kahvilatärskyjen merkeissä, että ihanaa ja hullunhauskaa ystäväpoppoota, vähän pidemmällä kaavalla. Ja muutamalla viinipullolla, pizzaa unohtamatta.






Sunnuntaiaamuna kävelin läpi hiljaisen Helsingin Katajanokalta rautatieasemalle. Varasin matkaan aikaa, joten ehdin nappailla kuvia.









Paluumatkalla löytyi oma istumapaikkakin penkkeineen heti ensi yrittämällä.
Junat ja naiset, vai miten se menikään? ;)









Arkiviikko porskuttaa jo puolessa välissä. Mulla on tässä juuri käsillä mielenkiintoinen ja ihana piirrosprojekti, joten taidan hipsiä hakemaan kynät ja paperit tähän sohvan mutkaan. Elma täällä jo odottaakin <3


Talviterkuin,

Ellis




keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Tammikuun puolenvälin tilinpäätös

Tammikuun faktoja:

* härkäviikot
* liian lyhyet yöunet
* nurkissa vetää




* luistimet kiristää
* aina on jo ilta
* kynä kulkee
* uuden oppiminen koukuttaa
* pitäisi- lista on pitkä
* malttamattomuuden tunne
* pipokelit ja bad hair dayt
* viimeiset joulusuklaat





* kevään odotus
* lumesta nauttiminen
* luistinten sitomista
* arki
* satunnaisista auringonpilkahduksista riemastuminen
* paikallaan junnaava romaani yöpöydällä
* villasukat jalassa, all the time




* keitetyt kananmunat
* listojen tekeminen
* listojen yliviivaaminen
* listojen hukkaaminen
* uusien listojen tekeminen
* virastopuhelut
* verkkokaupan rakentaminen
* järjetön innostus edelliseen





* krooninen vilu
* mopsipeitto sohvalla
* Kaurapuuro ja mansikat


Puss & kram,

Ellis



sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Sunnuntain kuvia ja kertomuksia

Joulu on kaikkineen ohi. En millään olisi luopunut kuusesta vieläkään, mutta koska leivinuuniin sytytettiin perinteiset joulukuusenpoltto-valkeat, en voinut ripustautua kuuseen. Sain sen sijaan pudotettua lattialle kaksi lasista kuusenpalloa. Rikkihän ne toki menivät ja sirpaleita oli joka paikassa. Päätin ajatella, että tulossa taitaa olla onnekas viikko - sirpaleet tuovat onnea!




Tänään sain miehen huijattua vasaranvarteen. Olin joskus lapsuudenkodistani ottanut talteen vanhan, saunan eteisessä olleen 60 -luvun naulakon. Tukevan, metallisen, pyöreänuppisen. Se pyöri pitkään autotallissa vailla virkaa, mutta kun eteisen koiranhihna -naulakko räsähti eräänä päivänä joulun jälkeen lattialle, tuli vanhalle naulakolle heti komennus. Itse asiassa, siitä poistettiin vanha rima, jossa naulakot olivat kiinni. Ne siis vaan kiinnitettiin seinälle sellaisenaan. Love it!! Ja varsinkin, koska tunnearvo.




Kauniista päivästäkin ehdittiin nauttimaan pitkällä metsälenkillä. Aurinkoinen ja valoisa päivä mahdollisti pitkästä aikaa myös valokuvaamisen ulkona. Kannoin alustaksi vanhan harmaantuneen lautaseinän palasen ja nappasin tuotekuvia verkkokauppaa varten. Muutaman päivän päästä luulisin saavani kaupan siihen malliin, että voidaan pitää Rebellis -avajaiset! :D









Arki palaa kehiin huomenna. Hyvä niin, ainakin uskottelen itselleni. Tiedättehän, kaikki ne mantrat siitä, että uni- ja ruokailurytmi palaa normaaliin ja tolkuton suklaan syönti loppuu.
Ehkä enemmän kuin mitään rytmin muutoksia odotan sitä, että saan käyntiin kevään odotuksen.
Julistan sen virallisesti alkavaksi heti huomenna!




Kuinkahan monta kukon askelta päivä on jo pidentynyt? Veikkaan muutamaa. Aurinkoisia päiviä on luvattu viikolle, joten toivotaan, että kukkokin ottaa oikein pitkiä harppauksia.

Hyvää talvista viikon alkua,

Ellis



tiistai 2. tammikuuta 2018

Piirrosrakkautta ja tavoitteita vuodelle 2018

Hyvää uutta vuotta, hyvää uutta alkua!




En luvannut mitään juhlallisia lupauksia tälle juuri alkaneelle vuodelle. Sen sijaan listasin muutaman - no okei, niitä tuli kymmenen (vahingossa) - tavoitteen, joihin voi yrittää päästä. Siis ihan siinä omassa arjessa. Päivittäin, viikottain.

Itselleni räätälöityjä, omaan tarpeeseen, omiin heikkoihin kohtiin. Tunnen itseni sen verran hyvin, että liian tiukalla kurilla en saa asioihin ruotua, mutta positiivisen kautta, tavoitteet itselleni huijaamalla se voisi onnistua.






Hauskointa tässä kaikessa on se, että on uusi alku. Uusi mahdollisuus, josta taas lähteä liikkeelle. Lopulta matka päämääriin on se tärkein, ei välttämättä aina se, tuleeko kaikki saavutettua pilkun tarkasti.

Kaikki minut tuntevat arvaavat jo, mitä tarkoitan, kun puhun piirrosrakkaudesta.  Love for drawing. Ne mun omat koukeroiset tekstaukset ja piirrokset, joista tulee aina sellaisia kuin sattuu tulemaan. Vasemmalla kädellä ja rakkaudella <3

Uusi lehti kääntyy ihan pian, kun saan verkkokaupan niin valmiiksi, että oven voi avata selälleen. Nyt se on jo raollaan ja kauppa valmiina, mutta hyllyjen päällä ei ole vielä paljon muuta kuin hyllypaperit ;)

Tällaisen oven takaa se sitten hetken päästä löytyy.




Nimen taakse kätkeytyy vähän symboliikkaa tai ellis-filosofiaa. Rebellis tuli aikanaan instanimeen elliksen perään ihan vahingossa. Kun aloin vakavissani miettiä pienelle yritykselle ja kaupalle nimeä, oli Rebellis siinä valmiina. Kun en millään meinannut keksiä omalta kuulostavaa nimeä, olin jo luovuttaa. Sitten yhtäkkiä hokasin.- tietysti Rebellis! Joskus oikeat jutut löytyvät ihan oman nenän alta... niin taitaa käydä aika useinkin. ;)

Rebellis on latinaa ja tarkoittaa kapinallista, kapinoivaa. Minä, itse lehmänhermo ja rauhallisuus - mutta se tapa, jolla piirrän ja luon - itsepäisyyttä ja omaa tahtoa, sieltä sitä löytyy. 
Lisäksi Rebellis kätkee sisäänsä hauskasti nimen Ellis ja jos sanan pilkkoo kahtia re bellis, se tarkoittaa uutta kaunista. Se taas puolestaan sopii kaikkiin kierrätysjuttuihin, jotka niin ikään jossain muodossa seuraavat mukana Rebellis-puotiin.

Sellaista täällä, tammikuun toisena.

See you soon,

Ellis

PS. Kuvista tuli kummallisen tuhruja. Latasin kahdenkin eri selaimen kautta, mutta tänään taitaa olla vähän sellainen tuhru-ilta, joten olkoon :D