sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kuinkas sitten kävikään?

Sunnuntaiehtoota!

Viikonloppu on mennyt siivillä. Meneehän se, kun nukkuu aamuisin liki kymmeneen (paitsi en tänään) ja siihen päälle kaupungilla viilettämistä, pitkiä metsälenkkejä, elokuvaa, saunomista... 

Löysin eilen Jyväskylässä haahuillessani helmen ihan keskustan paraatipaikalta kauppakadun ytimestä: Maru second hand -liike! Tampereella on jo vuosia suosikkini ollut Tammelan torin lähistöllä sijaitseva vastaavanlainen putiikki Kaunotar ja Kulkuri sekä mulle uusi tuttavuus, Aleksis Kivenkadulla sijaitseva LumindoLife.




Kun kierrättäminen muutenkin on lähellä sydäntä, on hyvien ja laadukkaiden vaatteiden ja kenkien kierrätys vieläkin lähempänä :)
Kiva, että Jyväskylässäkin nyt omansa tämmöisiä tuotteita tarjoava kauppa.
Sovittelin vaikka ja mitä, mutta vaatteita ei oikein omaan tarpeeseen löytynyt. Toisin sanoen, kun mitään tarvetta ei ollut, en sitten alkanut sellaista keksimäänkään ;) Sen sijaan ostoslistalla olleet talvikengät löysinkin kenkäkaupan sijaan Marun hyllystä.

No mutta... entä jos sattuu siivotessa löytämään vanhan tapettikirjan??!! Ja sitten vielä kun silmiin osuu rikkoontunut helminauha ja lasipurkillinen vanhoja pitsin pätkiä... se on menoa se. <3




Instassa vierailleet ovat jo panneetkin merkille mun uuden intoilun, pienten mekko- ym. vaatetaulujen näpräämisen.
Kun viime maanantaina pääsin hyvään alkuun, eihän hyvään vauhtiin ehtinyttä luomisvimmaa kannattanut alkaa suitsia. Mekkoja onkin putkahtanut ilmoille jo useampi.
Ensimmäisen tuotos on aina jonkinlainen prototyyppi. Ensimmäinen. The first one.




Seuraavana iltana sille jo syntyi kaveri, sitten oli vuorossa villapaita pipoineen ja nahkahanskoineen.





Tänään ajattelin, että jos ihan pikkasen, vähän vaan. Tuli mekko, sitten toinen. Sitten essu ja villapaita, joka jäi vielä kuvaamatta, kun sen varalle on vielä vähän suunnitelmia..






Tätä se sitten on, kun homma lähtee lapasesta tai mopo karkaa, niinkuin ihana ystäväni Maitolaiturilta instassa vinkkasi :)) Mutta niin ihanaa.
Keittiönpöytä... näkisittepä :D :D


Ellis



maanantai 9. tammikuuta 2017

Maanantaihygge

No niin. Arki tuli taloon. Se herätti aamulla jo ensimmäiseen kellon piippaukseen (vain muutaman huonosti nukutun tunnin jälkeen) ja laittoi päivän käyntiin hitaasti mutta varmasti.

Ruokailuun mennessä tuntui töissä jo ihan kotoisalta - varsinkin kun olin roudannut sinne i-ha-nan löytöni, antiikkinahkaisen uuden työtuolini <3
Lopulta kitaran soinnut ja laulunsanatkin tulivat jo selkäytimestä.

Päivän päätteeksi maanantaiseen tapaan ruokakaupan kautta kotiin. Ostokset hyvin pieniä, kun täällä ei arkisin ruokapöydän äärellä muita näy. Onneksi sentään on Elma <3




Mun maanantaihyggeily-fiilis syntyi vähän vahingossa. Kotimatkalla mieleen putkahti kokeilla tehdä farkkutilkuista mekkotaulu. Juuri, kun olin aikeissa aloittaa, alkoi tv:stä Suomen kaunein koti... ja voi että mä tykkään siitä. Enkä vähiten sen takia, että tykkään Milla Alftanin vaatteista ja tyylistä tosi paljon - ja noh, pääseehän siinä kurkistamaan ihaniin koteihin myös! :D
Eihän siinä auttanut muu, kuin kantaa napit, tilkut, liima, sakset ja iso, vanha tapettikirja... sohvalle.




Tunnin aikana sain ohjelman ihasteltua, pöydän kuorrutettua, taulun valmistettua ja vietettyä maanantai-iltaa kynttilän tuoksussa. Vähän kahvitippoja siellä täällä ja liimaa kynsien alla, mutta ei haittaa.




Ei hassumpi maanantai-ilta. Voisi vaikka tulla tavaksi...

Ellis




sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Toivekakkuresepti

Hip hei!

Ihan nopsaan pyyhällän laittamaan tänne reseptin ihanaan kakkuun, jota mun on ollut tapana tehdä aina jouluksi. Paitsi... tänä jouluna kakku jostain syystä jäi leipomatta. Tai siis ei mitään "jostain syystä" vaan siitä syystä, että mies sai työpaikalta lahjakortin leipomoon ja tuli jouluksi kotiin kakku kainalossa. Niin mä sitten ajattelin nykyisin jo aika olemattomia linjojani ja päätin, että yhdellä kakulla pärjätään. Ja pärjättiinkin. Kunnes alkoi tehdä mieli tiikerikakkua. Joka taas johtui siitä, että olin lorauttanut pikku pullon tähän nimenomaiseen kakkuun tarkoitettua Amarettoa joulunpyhinä hedelmäsalaattiin, eikä sitä niin ollen enää löytynyt tippaakaan kakkua varten :D
Ja vaikka itse skippaankin aina rusinat pois kakusta jo tekovaiheessa, mantelilikööri (ja suklaa) on juuri se juttu, jonka takia tämä on The kakku!




No mutta siis, tässä toivottu ja lupaamani resepti vielä kerran, toivottavasti saatte siitä jotakin tolkkua.

Kakkuhuuruisin terkuin,

Ellis


PS. Terveiset vielä viikonlopun personal traineriltani - aika hot, vai mitä?!



torstai 5. tammikuuta 2017

Loppiaiskakku

Pakkaspäivän loppiaiskakku leipoontui eilen hetken mielijohteesta. Meillä on aina tykätty tiikerikakusta ja sellainen siitä tälläkin kertaa tuli - pienellä minttusuklaisella twistillä. 




Kuivakakut on ehkä maailman kiitollisimpia kakkuja: nopeita vatkata uuniin, ainekset löytyvät usein jo valmiina kaapista, onnistuvat aina (ei just nyt tullut mieleen mitään kämminkiä kuivakakkujen kanssa, but let me tell you, mulla on kyllä ollut useampikin surullisenkuuluisa kääretorttu-gate... :D ), säilyvät pitkään ja usein jopa paranevat vanhetessaan.

Tähän kakkuun sekoitin: 

* 150g voita (juu, silloin kun leivotaan, silloin leivotaan voilla) 
* 2,5 desiä sokeria (nyt laitoin vain 2 dl, koska suklaa)
* 3 kananmunaa
* 3,5 desiä vehnäjauhoja
* 1,5 tl leivinjauhetta
* 1 tl (iso!) vaniljasokeria




Kun taikina on vatkattu, siirrän puolet siitä kakkuvuokaan. Jäljelle jääneeseen puolikkaaseen vatkaan 

* 2 rkl kaakaojauhetta

ja lisään sitten lopun taikinan kakkuvuokaan vaalean taikinan päälle.
Tällä kertaa rouhin lopuksi kakun päälle vielä muutaman rivin ihanaa minttusuklaata, jossa oli kovia mintturakeita. Kakkupaloissa on siten pienia suklaisia minttusattumia.






Tätä kakkua tuli maistettua vähän jo eilen ja ihan pikkasen tänäänkin... en tiedä, mahtaako sitä loppiaiseksi enää jäädäkään, vaikka meillä ei nuoria herkkusuita tällä kertaa olekaan paikalla. 
Tähän kakkuun päättyy myös mun jouluherkutteluni - pienet ruokakurinpalautukset on ihan paikallaan tässäkin osoitteessa. ;)





Eilen harrastin hyötyliikuntaa ja kävelin kauppaan. Samalla tein järven jäällä pienen lenkin, että sain matkasta vähän pidemmän. Kylmää mutta ah, niin kaunista!




Kynttilänvaloa sinne teille ja monia hyviä hetkiä viikonloppuun <3

Ellis


sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Notebookin aika

Uusi vuosi, uusi kalenteri <3
Tämä on yksi asia, jota vuoden alussa aina odotan... että saa korkata uuden kalenterin!
Tuttu arkkimallinen Ellis-vuosikalenteri päätyy jääkaapin oveen.
Tänä vuonna kuvina on sekä simppeleita, että sellaisia, jossa on enemmän yksityiskohtia niille, jotka pitävät värittämisestä.
I prefer black and white <3




Mutta enpä vuosi sitten olisi arvannut, että korkkaan omatekemäni Notebookin, mutta niin vaan nyt teen.




Mulla on työni puolesta suunnittelupäiväkirja, johon tulee merkattua sekalaisesti myös muita omia asioita. Se on muuten oivallinen, mutta mielellään laitan sen loma-ajoiksi syrjään, että se ei ole koko ajan muistuttamassa töistä ja siellä muistettavista asioista. Sitten onkin usein lomalla se tilanne, että ei muista mitään... :D :D






Notebookista tuleekin mulle nyt yhdistetty private kalenteri ja päiväkirja. Koska jokaisen kuukausisivun jälkeen on neljä tyhjää sivua, voi tähän rakentaa ihan omanlaisensa kalenterin.






Mulla onkin nyt jo muutama plääni valmiina siihen, mitä asioita kirjaan ylös säännöllisesti, esim. näitä:

* talous
* kiitollisuus
* liikunta
* to do

Lisää kirjattavaa putkahtaa takuulla matkan varrella. Ja hyvä niin, tilaa kun on. Vielä on sivut tyhjänä, vaan ei kauaa...






Muitakin kuin kalenterin sivuja on tammikuulle tarjolla. Kävin eilen Suomalaisessa kirjakaupassa ja käytin lahjaksi saamani lahjakortin mieleisiini kirjoihin ja piirustustarvikkeisiin. Olikin hyvä päivä käydä siellä ostoksilla, kun kaiken päälle tuli vielä ihan hyvät extra-alennukset.




Minkälaisia kalenterin käyttäjiä ja täyttäjiä te olette?
Ja hei, joko kohta voi sanoa, että ollaan keväässä? Vaikka paukkupakkasiahan tuo taisi luvata...


Mukavaa tammikuun ensimmäistä iltaa!

Ellis



lauantai 31. joulukuuta 2016

Hetkiä ja risteyksiä

Heissan,

ihan kuin palaisi pitkältä matkalta. Vaikka olin ihan vaan oman elämäni syövereissä, on vähän reissussa rähjääntynyt olo, jetlag, univaje ja kauppakassit silmien alla.
En minä ole juuri ehtinyt lepäämään kaiken kinkunpaiston, tiskivuorten, lautapelien, mummun asunnon muuttolaatikoiden ja sinne tänne sinkoilun keskellä.




Tänään pysähdyin. Aloin sohvalla maatessani vaivihkaa summata kulunutta vuotta, joka kätki sisäänsä kaikenlaisia elämän hetkiä ja risteyksiä. Pysäyttäviä päiviä, sanasta sanaan muistuvia puheluita, tunteita, tuoksuja. Iloa ja surua, kaikilla mausteilla.

Kun iltapäivän hämärässä olin aikani pohdiskellut, tulin johtopäätökseen:
olen valmis luopumaan tästä vuodesta. Annan sille synninpäästön, vaikka se veikin isäni. Antoi se minulle kuitenkin puolen vuosisadan verran kermakakkua ja mansikoita. Sain valmiiksi jotain itselleni tärkeää ja päätin uskaltaa luottaa omiin kykyihini. En tiedä vielä viekö se minua mihinkään, mutta itselleni saavutus on mittaamaton.
Juuri nyt minulla on kaikki, mitä tarvitsen - tervetuloa uusi vuosi ja uudet alut! <3

Nappasin instaan oman kuvakollaasin vuodestani - instagramin tykätyimmät kuvani vuonna 2016. Kiva palata kuvienkin kautta menneisiin päiviin, jotka ovat kuitenkin vielä niin lähellä.




Ylärivi

1. (vas.)  Mattoranta tammikuussa. Pakkanen värjää taivaan kylmäksi. Mattorannan lähellä olen töistä palatessa jo liki kotona, aika usein käännän auton nokan rantaan ja pysähdyn nappaamaan kuvan tai kaksi tai vain vetämään keuhkot täyteen ilmaa ja hengittämään tätä maisemaa. Se on <3

2. Messuilta löytynyt nerokas oivallus - taittomittatähti, joka lumosi mut ja näköjään instassa monen muunkin :D Veikkaan, että tämä ei poistu keittiön seinältä muiden joulukoristeiden mukana.

3. Kuvista ehkä rakkain ja tärkein. Mökkiranta 3. elokuuta, vain muutama päivä isän kuoleman jälkeen. Voin yhä aistia lohdun, jonka kuva ja sen takana oleva tunnelma tuo. Kaunista ja kipeää samaan aikaan. Eräs ihana blogiystäväni sanoi kuvasta "kirkas aurinko tummien pilvien takana, sitä on elämäkin <3" Kiitos Marianna <3


Keskirivi

1. Hyasintti hillopurkissa - tämä kuva herätti jouluihmisten klaanin.

2. Elma ja mummulan vanha puusohva - sohva on ollut elämässäni niin kauan kuin muistan. Se jatkaa nyt elämäänsä meillä. Ei mene päivääkään kotona ollessa, etten istu tai oikaise siihen. Eternal love <3

3. Mattoranta lokakuun lopulla. Syksyn kauneus ja kuulaus.


Alarivi 

1. Vanhan ja vinon omenapuun pikkuinen sato, lokakuun alkua.

2.  26.8. saavuin kunnioitettavaan (?!?) 50 vuoden ikään. Huikeaa! Juhlat jäävät kasaridiskoineen, lompakon hukkumisineen, sähkökatkoksineen, paelloineen kaikkineen ikuisesti mieleeni. <3

3. Itsenäisyyspäivänä 2016 taivas oli sees ja metsä hiljainen. Kiitos siitä!


Pienen koosteen myötä hyvän uuden vuoden toivotus kaikille! Onnellisten tähtien valoa ja hyvien asioiden sattumia!
Kiitos teille kaikille, kun olette, käytte ja luette! Olette tärkeitä jokainen. <3

Ellis



sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Rakas Joulupukki

Rakas Joulupukki,

Ellis täällä taas. Olen ajatellut sinua, vaikken ole vielä ehtinyt kirjoittaa. En ole ehtinyt kovin paljon muutakaan, kun minusta tuntuu, että sisäinen kelloni käy ihan eri aikaa kuin tuo keittiön seinällä oleva.




Ajattelin nyt kuitenkin kertoa, että olen ollut (taas) tavattoman kiltti. Ainoastaan kiroilen edelleen autossa työmatkalla ja enimmäkseen aamuisin. Niin että iltapäivisin sitäkään ei juuri tapahdu.
Ja ihan tosi tosi harvoin silloin, jos puukoppa kaatuu varpaille. Ja eihän sellaista joka viikko päivä tapahdu.



Olen koittanut olla ahkera. Olen levitellyt joulutarvikkeita ympäri kotia ja nyt näyttää siltä, että ne pikkuhiljaa löytävät mieleisiään paikkoja. Sinähän tiedät, että tykkään perinteistä, joten puin keittiön tuolien päälle taas pitkästä aikaa nuo vanhoista tyynyliinoista ompelemani huput. Niin puhtaat ja valkoiset ovat, kun ne toissakesänä pesin.




 Joulukuusenkin kävimme jo var.. valitsemassa. Se on upea! Ajattelin laittaa sen tänä vuonna takkahuoneeseen olohuoneen sijaan. Siitä se kierrättyy sopivasti leivinuuniin joulun jälkeen. Meillä kun tykätään kierrättää. Paitsi imuria ei aina ole niin kiva kierrättää huushollissa - siksikin kuusi on hyvä jättää takkahuoneeseen, neulasia ei ehdi tippua matkalla niin paljoa.




Olen muuten tullut siihen tulokseen, että en tarvitse lahjaksi yhtään uutta tavaraa. Toivon vain rauhallisia ja kauniita päiviä, ylikypsää joulukinkkua, suuren laatikon suklaata täyteläistä punaviiniä ja maailmanrauhaa. No... jos nyt jotain pitäisi toivoa, kustannussopimus kirjoittamaani lastenkirjaan ei olisi ollenkaan huono lahja. ;)




Ai niin, meille on muuttanut uusi asukas. Se on mummulan vanha sininen sohva, joka köllöttää tuossa eteisessä. Kuvassa se kyllä vielä on keittiössä, johon se ensin yritti asettua, mutta ei sitten kuitenkaan viihtynyt.
Sohva on kyllä ihana <3 Voit vaikka oikaista siihen nokosille aattoiltana, kun poikkeat. Raskas taakka painaa selkää, jos vanhat merkit pitävät paikkansa?




Täällä me odotellaan, käy kiireisimmät ensin, meille voit poiketa myöhemmälläkin.
Hyvää joulua ja kauniita unia <3

Ellis