Paikka auringossa

Täällä nurkassa, kaikkien purkkien ja vanhan oranssin ystäväni takana olen onnellinen. 

Vanhalla samettipäällysteisellä tuolilla nojaan välillä käsinojiin ja ajattelen, miksen keksinyt siirtää pöytää toisaalle jo monta vuotta sitten. 

Täällä tuoksuu vienosti tervalle ja puhtaille farkuille. Pyykkinaruille, poutapilville ja perhosille.

Vanha radio juttelee itsekseen, välillä se soittaa kivan kappaleen sille, joka istuu mietteissään ja ajattelee seuraavan sauman kohtaa, taskun koristetta ja sitä, pitäisikö puolata lisää.

Lähes kaikki on käden ulottuvilla. Tai ainakin melkein. Ja se, mitä ei heti löydy, sitä ei tänään tarvita...

Farkkuterkuin,

Ellis

Äidin aarteet

Eilen illalla ja tänään - koko päivän - on hihat heiluneet ja kotona on siivottu oikein kunnolla.
Kaikki sai alkunsa siitä, kun ompeluhuoneeseen oli kehkeytynyt kunnon laskeuma... farkkuja, pitsiliinoja, keskeneräisiä töitä ja kirppiksiltä haalittuja vuorikankaita kasapäin. Kattolampun polttimo sopivasti palanut, joten kun huoneeseen ei edes syttynyt lamppu, ei siellä mitenkään voinut siivota!
Koska vanhin tytär oli tulossa äitienpäiväviikonlopuksi kotiin, oli huoneelle pakko tehdä jotain. Ja kun ottaa huomioon  kolmen viikon kuluttua juhlittavat lakkiaiset,  syytä siivoukselle löytyi vielä enemmän.

Alkuun päästyäni en malttanut lopettaa. Tyhjensin kaikki komerot, lajittelin farkut ja muut materiaalit, vei roskaa pois kilokaupalla... Molempien tyttärien huoneena toiminut nykyinen ompeluhuone kätki kaappeihinsa vieläkin kaikenlaista tyttöjen koulukrääsää ja pehmoleluja. Yhteensä jätesäkillinen pois. Huh!

Lopulta innostuin vielä kääntämään mööpeleitä ompeluhuoneessa niin, että sain vihdoinkin ompelukoneen järkevästi ikkunasta tulevaan valoon nähden. Hyvä, että edes joskus pukkaa näitä ahaa-elämyksiä :D (Päivitän kuvin ompeluhuoneen tännekin jonakin kauniina päivänä).
Eihän muukaan huusholli välttynyt tältä puuskalta... nuorukaisen ja keskimmäisen huoneita lukuunottamatta (sinne en siivousintoani ulota, saavat itse hoitaa oman lääninsä :))
muuallakin tuli taas hetkeksi kivan siistiä ja puhtoista.


Illan hämärtyessä napatut kuvat rajaantuvat yhteen aarekaappiin...
Kaapin kätköissä mun rakkaudella vaalimani vanhat Arabiat, omat aarteeni <3
Raotin kaappia tänään ja laskin kuppiparit tulevia lakkiaisia silmällä pitäen. Meillä on ehkä vähän eriskummallinen juhlakattaus... erilaisia vanhoja Arabioita... mutta niillä mennään - ja on menty mm. kolmet rippijuhlat ja yhdet lakkiaiset, pienemmistä juhlista puhumattakaan. Ja hyvin on mentykin!
Nämä on siitä hauskat astiat juhlapöytäänkin, että kirvoittavat poikkeuksetta kahvipöytäkeskustelua. Vieraista vähintään muutama intoutuu muistelemaan, mitä kuppeja omassa lapsuudenkodissa tai mummulassa on ollut. Ihan läheltä, kirjahyllystä löytyy kirja, josta voi tarkistaa kuppien nimet ja vuosikerrat, joten kysymysmerkkien kanssa ei tarvitse juhlista kotiin lähteä.

Huomenna en imuriin koske... me karataan päiväksi Tampereelle ihmettelemään, onko kesä jo ehtinyt sinne asti.

Kivaa lauantaita, aurinkoa ja lämmintä tuulta...

Ellis <3

PS. Iso aarre tämäkin ihana... <3 Mutta tästä ja näistä äidin kolmesta muusta aarteesta enemmän sunnuntaina...

Täti punainen...

... toivottaa teille kaikille ihanille iloista ja hauskaa Wappua!

Mulla on tuollainen vanha, jo useita vuosia mukana kulkenut kevättakki, trenssi. Punainen.
Joskus hetken mielijohteesta Tampereen Sokokselta alerekistä mukaan tarttunut Soaked in luxury, josta tykkään... ja en tykkää.

Se on se väri. Se sai mut aikanaan haksahtamaan tuohon takkiin ja se väri on myös se, mikä saa sen useimmiten jäämään kaapiin.
Punaisen kanssa oon täysin poissa omalta mukavuusalueeltani. Silloin tällöin oon jo laittamassa takkia kierrätykseen, kun taas tulee se päivä, jolloin haluan olla jotain muuta kuin yleensä... kaukana omasta väriskaalasta. Silloin tää takki etsiytyy mun ylleni, kuin vanha ystävä se asettuu päälle niin mukavasti, että se lunastaa paikkansa taas kerran ja uudelleen mun sydämessä.

Ja kun en värillä tunnusta mitään aatetta, olkoon tää väri mulle elämän, ilon ja rakkauden väri.

Iloista kevättä, hauskuutta, elämää ja rakkautta,

Ellis

Tilkkuja

Joskus elämä on kuin tilkkutäkki. Koostuu monesta palasesta, hetkestä ja välähdyksestä - varsinkin kiireessä ja arjessa. Pieniä tilkkuja, joista jotkut erottuvat kirkkaampina kuin toiset.

Joitakin tilkkuja menneeltä viikolta:

* paljon töitä, pitkiä päiviä: koulutusta ja retki
* sulavat lumihanget
* joutsenia
* ensimmäiset krookukset
* kaksi kisailevaa sitruunaperhosta
* lämmin tapaaminen ystävän kanssa
* tiskivuori ja kurainen eteinen
* kesänopeusrajoitukset ja sulat tiet
* papan syntymäpäivät
* hajamielisyyttä
* aamu-unisuutta
* KEVÄTTÄ

Suloisia ja iloisia tilkkuja päiviinne!

Ellis

Live while you are alive

Huhtikuu jo! Yhtäaikaa kaikkea... ihanaa ja kamalaa, kiirettä, huisketta, valoa, kevättä.
Kaikkea mahdollista tuppaa taas kerralla - ja niin isolla kauhalla, että ei meinaa mahtua kalenteriin eikä elämänmenoon ollenkaan.

Joka kevät sama juttu. Koulutyö lähestyy hyvää vauhtia ruuhkahuippuaan kiireen suhteen, kesäsuunnitelmia pitäisi tehdä  - jos ei muuten, niin ainakin joidenkin juttujen aikatauluja pitäisi suunnitella, että ehtii tarvittavat valmistelut.
Lisäksi tulossa tyttösen yo-juhlat, jotka siis on ehdottomasti tämän kevään kruunu tai mansikka kakun päällä, mutta aiheuttaa myös samalla tiettyä painetta kotinurkkien suhteen.. you know what I mean?!
Yhtä kaikki... mukavia juttuja, vaikka kevätkalenteri niin niin täynnä.

Silloin kun kiire ja hekti iskee, yritän elää hetkessä ja ottaa päivän kerrallaan. Vaikeaa, tiedän... mutta jos kovasti yrittää, se auttaa!

Löysin viime viikolla kauan hukassa olleen muistikirjani!! Arvatkaa, hihkuinko ilosta?
Käytin eräänä yönä vajaan tunnin laatikoiden penkomiseen - tiedättekö, kun joskus iskee pakkomielle jonkun asian tai tavaran löytämisestä - ja olin päättänyt löytää kirjan, oli kello mitä hyvänsä.
Etsiminen palkittiin ja kirja löytyi :)
Tiedänkin jo miksi... etusivulle olen vuosia sitten kirjoittanut lempirunoni. Sen pitikin tulla mua juuri nyt vastaan, että muistan taas oleellisen.

Runon on kirjoittanut nigerialainen, Booker- palkittu kirjailija Ben Okri.
Tämä runo - tai elämänviisaus - tuli mua vastaan joskus kymmenisen vuotta sitten, kun luin Maija Asunta-Johnstonin kirjaa.
Olkaapa hyvät, jaan teille mun sunnuntai-illan aarteeni:


"To an English Friend in Africa"
               - Ben Okri

Be grateful for the freedom
To see other dreams.
Bless your loneliness as much as you drank
Of your former companionships.
All that you are experiencing now
Will become moods of future joys
So bless it all.
Do not think your way superior
To another´s
Do not venture to judge
But see things with fresh and open eyes
Do not condemn
But praise when you can
And when you can´t, be silent.

Time now is a gift for you
A gift of freedom
To think and remember and understand
The ever perplexing past
And to re-create yourself anew
In order to transform time.

Live while you are alive.
Learn the ways of silence and wisdom
Learn to act, learn a new speech
Learn to be what you are in the seed of your spirit
Learn to free yourself from all the things
That have moulded you
And which limit your secret and undiscovered road.

Remember that all the things that happen
To you are raw materials
Endlessly fertile
Endlessly yielding of thoughts that could change
Your life and go on doing so forever.

Never forget to pray and be thankful
For all the things good or bad on the rich road;
For everything is changeable
So long as you live while you are alive.

Fear not, but be full of light and love;
Fear not, but be alert and receptive;
Fear not, but act decisively, when you should;
Fear not, but know when to stop;
Fear not, for you are loved by me;
Fear not, for death is not the real terror,
But life - magically - is.

Be joyful in your silence
Be strong in your patience
Do not try to wrestle with the universe
But be sometimes like water or air
Sometimes like fire
And constant like earth.

Live slowly, think slowly, for time is a mystery.
Never forget that love
Requires always that you be
The greatest person you are capable of being,
Self-regenerating and strong and gentle -
Your own hero and star.

Love demands the best in us
To always and in time overcome the worst
And lowest in our souls.
Love the world wisely.
It is love alone that is the greatest weapon
And the deepest and hardest secret.

So fear not, my friend.
The darkness is gentler than you think.
Be grateful for the manifold
Dreams of creation
And the many ways of the unnumbered peoples.

Be grateful for life as you live it.
And may a wonderful light 
Always guide you on the unfolding road.

(March 1991)


<3

Ellis

Pitkäperjantai

Kun päivä on pitkä, siihen mahtuu paljon.
Kiireettömiä pääsiäisen pyhiä on aina meillä liputettu - päivä on mukavasti pidentynyt kevättä kohti ja kun mikään paikka ei juurikaan ole edes auki (onneksi), ei päivän ohjelma voi edes kilpailla suosiostaan jonkin kauppareissun tai muun vastaavan kanssa.

Tänään aurinko paistoi verhon raosta heti aamulla. Heräsin, kun mies viritteli tulia uuniinsa ja keitteli aamukahvia villasukissaan.

Jo heti aamupäivällä pakattiin nelijalkaiset kyytiin ja ajeltiin rantaan.

 Jäällä oli jos minkälaista kulkijaa... ehkä eniten kuitenkin kävelijöitä, mutta suksillakin liikkui kohtuullinen joukko auringonvalosta nauttivia. Ainakin parilta rantakalliolta kiemurteli iloinen savukiemura retkeilijöiden tekemistä nuotioista.

Me nökötettiin kaartuneen koivun rungon päällä ja otettiin talteen valonsäteitä ja nappailtiin valokuvia... miehellä himppasen parempi kamera, mutta on se myös himppasen painavampi kuin mun pieni iPhone, joka kulkee taskun pohjalla...

Ei mikään voi ladata akkuja paremmin kuin levännyt mieli, joka saa vielä valohoitoa täydeltä terältä paistavalta kevätauringolta.
Jotenkin viimeistään tässä vaiheessa kevättä tajuaa sen tosiasian, että talvi alkaa jäädä taakse ja edessä on pitkä valoisa jakso!

Jäältä me eksyttiin jälleen siihen erääseen uskomattomaan, pieneen kahvilaan, jossa ollaan vierailtu ennenkin pääsiäisenä (KLIK).

Tätä kahvilaa ei oikeastaan taida olla olemassakaan.... se on aivan ihana ja harvinainen jäänne menneestä maailmasta - vanha, liki 80-vuotias mummo keittää kyökissä pannukaffeet puuhellalla, tarjoilee ne pöytään pienellä pyöreällä tarjottimella. Tarjottimella nököttää myös Arabian vanha kermanekka, jos sattuu haluamaan maitoa kahviinsa.

Pullaa oli tänään tarjolla kahta sorttia: kanelikiekkoa tai rahkapullaa. Kahvi pullalla maksaa kokonaiset kaksi euroa!

Joka pöydässä on liina ja kukkakimppu ja pöytien kulmilla on vanhoja lehtiä, joita voi ajankulukseen selata.  Verhoista siivilöityy auringonvalo sisälle kauniisti.
Vanhan myyntitiskin takana on tikkareita, suklaata ja muuta makeaa isoissa, lasisissa karkkipurkeissa. Täällä voi oikeasti aistia ajan pysähtyneisyyden...

Yhtäkkiä meillä ei ole kiire mihinkään. Tumma pannukahvi on kuumaa, sitä ei voi edes nopsasti hörpätä! Tästä fiiliksestä ja visiitistä on ikuistettava muutama hetki...

Kahvilan mummo on aikanaan pyörittänyt työmaaruokalaa paikallisen vaneritehtaan työntekijöille. Sittemmin vanha, Päijänteen rannassa oleva ruokala-kahvila on tarjonnut kahvia siellä poikkeaville. Silloin, kun sattuu olemaan auki.

Muistan, kun ekan kerran eksyttiin tänne. Silmät teevadin kokoisina ihmeteltiin, voiko tällaisia paikkoja enää olla. Kuultiin, että kahvila on auki silloin, kun mummo jaksaa kahveja keitellä. Meillä kävi taas tänään tuuri, mummo vaikutti tosi pirteältä ja aurinkoiselta!

Päivä jatkui ruuanvalmistuksen merkeissä. Lautaselta löytyi tänään etämiehen valmistamaa (ja pyydystämää) riekkoa...

Herkutelun jälkeen ajeltiin vielä huutokauppaan. Iskin silmäni vanhaan Pariisi-tauluun, mutta se ei ehtinyt tulla myyntiin meidän aikana - ei jaksettu kovin kauaa olla paikalla, kun ihmisiä oli niin paljon, ettei takapenkkiin nähnyt mitään muuta kuin käytävällä seisovien selkiä :)

Ehkä kevään kaunein päivä!
Huomenna suunnataan Tampereelle - ensin vähän kauppoihin ja sitten päivän päätteeksi stand-up -komiikkaa katsomaan ja kuuntelemaan.

Nautitaan näistä ihanista vapaista ja tästä keväästä, jookos!

Ellis <3

Stop!

Olen viime päivinä miettinyt asioita, jotka pysäyttävät.

Sellaisia, jotka saavat ajatukset karkaamaan ja pienet, arkiset murheet unohtumaan suuren ilon tieltä - tai vastaavasti tuntumaan pieniltä, niin pieniltä, jonkun murheellisen tapauksen johdosta.

Joskus pysäyttävä asia voi olla uutinen lähipiiristä. Se voi olla iltapäivä-uutisen lööppi, jonka luettuasi ajattelet: ei voi olla totta!


Jonakin yöhön kallistuvana päivänä se voi olla jonkun toisen blogikirjoitus, jonka luet juuri ennen nukkumaan menoa, konetta sulkiessasi.
Se voi olla niin ajatuksia herättävä, että se herättääkin sinut juuri siinä hetkessä niin valveille, että uni ei meinaakaan enää tulla. Herättää tajuamaan, että maailma ei rajoitu näihin seiniin, ei näihin teihin tai rajoihin.
Jossain, maailman toisella puolella, on elämä, joka voi olla yhtä suuri ja yhtä onnellinen, vaikka mahtuukin pienen pieniin raameihin... omaan sänkyyn ja pieneen peltilaatikkoon.

Tällainen juttu minut pysäytti *KLIK*.

Ja veti sanattomaksi. Sai miettimään, mitä voisin itse tehdä.

Syntyi vastustamaton halu tehdä jotain.
Edes jotain pientä.
Tiedän... yksi korsi keossa on pienen pieni, mutta toisaalta - sekin on osa kokonaisuutta.
Tiedän... on onneksi muitakin, jotka tämä samainen kirjoitus on pysäyttänyt, lähes tyrmännyt.
Jäämme siis odottelemaan, minkälaisia keinoja ja väyliä auttamiselle avautuu.

Rauhaisaa Earht hour -lauantai-iltaa!

Ellis <3

PS. Kuvat oman tyttösen nappaamat :)