keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Munajahtia ja pohdintaa elämästä

Kun on paljon ajatuksia, on vaikeaa päättää mistä aloittaa. Keskeltä? Sivusta? Alusta vai lopusta?
Poukkoilevaa tästä ainakin tulee, se on varma se. Pysyttekö kyydissä?




Viime postauksen harmit on osin selätetty. Asioilla on tapana järjestyä -klisee pitää aika lailla hyvin paikkansa - tietynlaisten asioiden kanssa ainakin. Kun en voinut jäädä huutamaan itkupotkuraivareissa lattialle, laitoin tuumasta toimeen. Yksi toisensa jälkeen aloin hoitaa asioita kuntoon ja niin meille kannettiin uusi pyykkikone, auto vietti pari päivää korjaamolla ja putkimieskin piipahti jo alustavasti kurkkaamassa pannuhuoneen murheenkryyniä. 




Mä olen muuten monesti miettinyt, että eivät vaikeudet suinkaan jalosta meitä yhtään paremmiksi ihmisiksi, mutta saavat kyllä taatusti hyvät päivät tuntumaan hyviltä ja ehkä myös turhan nipottamisen ja valittamisen vähenemään. On kai sekin sentään jotain? ;)




Meillä oli mitä mainioin pääsiäisloma! Se tuntui pidemmälle kuin oikeasti olikaan johtuen varmaan osittain siitä, että auringonpaiste sai meidät viettämään paljon aikaa ulkosalla.




Nuorisosta 2/3 pääsi kotiin ruokapatojen äärelle. Sauna lämpesi joka ilta ja Monopoli-turnaukset paranivat ilta toisensa jälkeen. Ja mikä parasta, sain järkätä jo aikuisille lapsille munajahdin! 




Tämä meillä jo perinteeksi muodostunut The great egghunt-höynäytys alkaa aina sillä, että perustamme yhteisen whatsup-ryhmän. Sinne sitten pudottelen vinkkejä tai valokuvia munien/ yllätysten kätköpaikoista. Koska viime kerralla piilot ja vinkit olivat kuulemma liian helppoja, päätin tällä kertaa, että en päästäkään etsijöitä niin helpolla. 
Ensimmäinen vinkki tuli whatsup-viestinä, mutta loput vinkit piti etsiä kirjeiden avulla "amazing race" -tyyppisesti. Viimeinen kirje johti aarteen luo, joka löytyi tänä vuonna lukitusta postilaatikosta kotitien varrelta. Aarteena oli arpoja ja suklaamunia :D 
Oli ihanaa seurata, kuinka nuoret  puoliskoineen vaelsivat välillä sisällä ja ulkona, liiterissä ja kellarissa etsimässä ja pähkäämässä, mitä kirjeessä mahdetaan tarkoittaa.. 
Tänä vuonna liikuttiin myös poikkeuksellisesti yhtenä neljän hengen tiiminä ja palkinto oli kaikkien yhteinen, mutta sen toki sai vain löytämällä reitin (kirjeet) sen luo.




Rebellis -kauppaan valmistuu pikkuhiljaa pieniä, kivoja tuotteita. Viimeistään ensi viikolla saan lisättyä jotakin kaupan hyllyille. Sopivasti, kun äitienpäiväkin alkaa lähestyä. 




Pari uutta piirustusproggista on tekeillä ja yksi vähän isompi suunnitteilla. On itse asiassa ollut jo pidempään, mutta koska elämä aina välillä järkkää näitä ylläreitä, ei tunnit päivässä ja päivät viikossa riitä siihen, mitä haluaisi. Niin se vain on. Mutta olen levollinen ja tiedän, että kaikki aikanaan. Ideat eivät vanhene, ne itse asiassa jalostuvat ajan kuluessa ja hioessa niitä. 
Jonakin päivänä taas ehdin paremmin toteuttaa sitä, mitä kaikkein eniten haluan - ja ennen kaikkea olen tosi hyvilläni siitä, että olen löytänyt työn suhteen intohimoni ja että voin edes jollain tavalla toteuttaa sitä! 




Keittiössä valmistuu yhä useammin töiden jälkeen joko salaatti tai munakas. Kaksi suosikka ja raaka-ainetta on tällä hetkellä ylitse muiden: salaatteihin on löytänyt tiensä ihana ja raikas hunajameloni. Se on herkkua kyllä ihan sellaisenaankin, mutta on oivallinen lisuke vihreään salaattiin yhdessä kurkun, viinirypäleiden, avokadon ja fetan kanssa. Vihreää, vihreää <3

Munakkaaseen sen sijaan lorautan parin kananmunan kaveriksi tilkan kookoskermaa (Valion Kermainen kookos) ja ai että, mikä ihana kombo näistä kahdesta aineksesta syntyy! Suosittelen - ja sopii hyvin myös keventäjillekin, koska kermaisessa kookoksessa on rasvaa ainoastaan 10%.





Tiedättekö sen tunteen, kun ylitsevuotavan varmasti vaistoaa jonkin asian suhteen olevansa oikeassa, oikeilla jäljillä? Että asiat kuuluvat mennä juuri tietyllä tavalla ja voit jo etukäteen tietää, että olet onnellinen omiin valintoihin ja suuntaan, jota kohti menet? Vaikka sitten vähän kiertotien kautta.
Joskus sellaisina kevätpäivinä, kun aurinko lämmittää poskia ja pieni puro juoksee tien yli, sinä vain tiedät sen. Yhtä varmasti, kuin tiedät kesän tulevan.




Keväthöpinää, huhtikuuta ja lumen sulamisen iloa!

Ellis 







sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Only good vibes!

En meinaa pysyä tuolilla! Tiedätte taatusti sen tunteen, kun on ihan varma, että ihan tuossa nurkan takana on kyttäämässä jokin hyvä asia. Tiedättehän?
Siellä se on. Matkalla jo, tulossa mutkan takaa.
Ei, ei minulla ole harmaan sinistä aavistusta, mikä se on. On vain pakko uskoa, että se on tulossa. 




Täällä on ollut vähän hiljaista. Kun pieniä (ja keskisuuria) harmeja ilmaantuu samanaikaisesti elämään monta, alkaa aika mennä asioiden pyörittämiseen, setvimiseen, hoitamiseen, soittamiseen, vatkomiseen ja sen miettimiseen, miten ihmeessä kaikesta selvitään. Selvitään varmasti, sen jo tiedän omasta kokemuksesta, mutta kyllä viimeistään eilisillan odottamaton pyykkikoneen rikkoontuminen sai mut vakuuttuneeksi siitä, että something is going on. Jotakin on tekeillä, feng shuit ovat menneet väärään osoitteeseen ja tää alkuvuosi ei todellakaan ole nyt ollut mun. Viisi-kuusi rikkoontunutta tai muuten ongelmallista asiaa parin kuukauden sisään ei kuitenkaan ole ollut ihan normi tahti, noin yleisesti.

Tarkennuksena: nyt tosiaan liikutaan vain sellaisissa sfääreissä, kuin rikkoontuneet kodin laitteet, kulkuneuvot ja muu kodin "irtaimisto". Sellaisissa asioissa, joiden kanssa pärjää ja jotka toki ottavat keskushermostoon vieden samalla energiat oleellisista ja mukavista asioista. Suuressa mittakaavassa hyvin pieniä asioita siis.




Lehmänhermoisena ja loputtoman optimistisena ihmisenä, sekä himpan kokemusta kylkiluiden alla tiedän, että nämä kaikki ratkeavat - aika hoitaa, rahalla saa ja hevosella pääsee ja niin edelleen.
Siksi päätinkin tänään auringon läikittäessä kylpyhuoneen lattiaa vääntäessäni nyrkkipyykkiä narulle: iloitsen jo valmiiksi siitä hyvästä, joka on taatusti jo matkalla luokseni! 
Se ei kehtaa olla tulematta, kun iloitsen. En anna kiukulle, huonoille ajatuksille ja viboille mitään mahdollisuutta. En anna niiden houkutella paikalle enää yhtään särkynyttä jääkaappia tai autoa. Käännän niille selkäni ja hymyilen salaa.
Siitäs saavat!




Otan kynän ja piirrän seinälle listan. Only good vibes. Olkoon siinä. Kirjoitan siihen joka päivä ainakin yhden asian, joka on toiminut, mennyt hyvin tai tuntunut mukavalle. Näen listasta konkreettisella tavalla, että kyllä hyviäkin asioita tapahtuu. Siellä ne sitten ovat ja voin todeta: onnistuin, hyvä, hienoa!




Ja sitten eräänä päivänä lista on niin täynnä, että se on vaihdettava uuteen. Niin se menee, hyvä voittaa ja hyvät ajatukset alkavat toimia.
Niin kuin Eeva Kilpi sanoo: Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotakin hyvää.

Wau (Tanhupallon äänellä),

Ellis


keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Arvonta on päättynyt

Jee, Rebellis-kaupan arvonta on suoritettu! Ihan huikea määrä osallistujia - yli 70 täällä ja blogin puolella yhteensä!!

KIITOS!

Siksi päätinkin tuplata voittajien määrän eli kahden sijaan arvoin neljä voittajaa. :)




Laittelen viestiä voittajille ja printit lähtevät postiin heti, kun osoitetiedot ovat selvillä. Paljon uusia seuraajia tuli myös mukaan matkaan sekä facebookissa, että täällä - kiitos siitäkin ja tervetuloa!!

Ystävänpäivän illan terkuin,

Ellis <3

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Arvonta

Heissan!

Kiitos kaikista ihanista positiivisista kommenteista ja viesteistä Rebellikseen ja kauppaan liittyen! <3
Rebellis on tosiaan hautunut mielessä jo pitkään - se on vain hakenut muotoaan ja etsinyt itseään. Kun pieni puoti nyt vihdoin on nähnyt päivänvalon, haluan juhlistaa sitä teidän kanssa pienellä arvonnalla!




Siis pitemmittä puheitta... arvonta etenee seuraavasti:

* Klikkaa itsesi visiitille Rebellis-kauppaan http://www.rebellis.fi

* Mene sivulle Printit ja kortit, valikoi mieleisesi printti ja kommentoi siitä tämän postauksen kommenttikenttään.

* Sitten vain jännäämään... Arvonta päättyy 14.2. klo 21.00, jolloin arvon kahdelle onnekkaalle heidän valitsemansa printin.

Onnea matkaan! :)






Farkkujakin ehdin pitkästä aikaa leikkaamaan tänään. Kahdet farkut saivat kyytiä ja myös virkkuukoukku pääsi töihin.




Yhdestä vaaleasta ja yhdestä tummasta lahkeesta syntyi tossu. Vähän liian iso omaan jalkaan, kun en oikein hahmottanut tehdessäni kokoa. Toinen tossukka pitäisi vielä wörkkiä, eihän yhdestä mihinkään ole - ei kai auta kuin ryhtyä leikkaamaan noita jäljelle jääneitä lahkeita..




Uusi viikkokin on taas tulollaan. Ja ystävänpäivä <3 Ollaan kuulolla viimeistään silloin arvonnan merkeissä!

Kram,

Ellis

PS. Peukut pystyyn ja onnea suomalaisille Etelä-Koreaan!









perjantai 9. helmikuuta 2018

Do what you love

Sitten eräänä päivänä sitä vaan huomaa sen. Oman juttunsa. Siinä se on ollut nenän edessä kaikki vuodet ja itse on etsinyt sitä ihan muualta. Koettanut asettaa itseään vaikka minkälaiseen muottiin ja koteloon - ajatellutkin, että tässähän se on. Mutta mitään merkittävää ei ole tapahtunut, koska se jokin on puuttunut kokonaan... se intohimo. Se, joka saa asiat syttymään tuleen. Vähän niinkuin nuotio tarvitsee tulen lisäksi ilmaa palaakseen kunnolla. Pientä myötäistä, jotta tajuaa, että nythän tässä mennään!




En minä ajatellut tämmöistä kirjoittaa, mutta sormet vaan juoksivat näppäimillä, kun koitin ajatella auki sitä, miltä musta nyt tuntuu.





Tuntuu tosi ihanalta ja huojentavalta. Vihdoin, himpan yli 50-vuotiaana voin sanoa ääneen, että tiedän, mitä haluan tehdä.
Haluan piirtää. Kuvittaa. Suunnitella sitä, mitä piirtäisin seuraavaksi. Rypistellä paperia ja avata uuden kynän. Katsella viivoja ja kuvioita paperilla - minäkö ne siihen piirsin?
Haluan kirjoittaa erilaisilla fonteilla, koukeroilla ja sellaisilla kirjaimilla, joita menninkäisetkin osaisivat lukea, jos pystyisivät.
Siinä pieni pala tämän hetkistä ajatuksen virtaa, sielun maisemaa.





Todellisuus on jotain muuta... voin kyllä kertoa siitäkin pienen palan:
Perjantai-ilta, makaan koomassa sohvalla kone vatsan päällä. Niskat kipeät satojen kilometrien ajosta tälläkin viikolla - näissä keleissä ja näillä teillä.
Niin paljon asioita, niin vähän aikaa, että välillä tuntuu jopa lamaannuttavalta.
Mutta tietoisuus siitä, että nyt on löytynyt suunta kompassista, on huojentavaa. Vaikka mikään ei muuttuisi tai siinä kestäisi toisen valovuoden, ei haittaa, koska nyt on olemassa konkreetti unelma!

Minä. Haluan. Piirtää.




Pieni kauppa, Rebellis, on nyt olemassa. Sitä on rakennettu hartaasti, koska samalla on pitänyt opetella ja astua pois mukavuusalueelta. Onneksi on ollut hyvä apu, keskimmäinen <3
Kaupan hyllyt eivät vielä notku runsaudesta, mutta nyt on hyvä aloittaa.





Tulkaa kurkkaamaan, olette enemmän kuin tervetulleita!! <3 <3
Vielä ennen sunnuntaita ajattelin järkätä pienen tervetuliais-arvonnan, joten pian nähdään ja kuullaan!

Perjantai-illan halaukset,

Ellis





tiistai 23. tammikuuta 2018

Isolla kirkolla

Viime lauantaina hyppäsin junaan ja hurauttelin Helsinkiin. Harvakseen kun siellä käy, on olo vähän kuin menisi kauemmaksikin. Toki viime vuosina pääkaupunkiseudulla on tullut käytyä sentään vähän ahkerammin, onhan siellä nykyisin 2/3 lapsukaisista (jo aikuisista) asumassa ja opiskelemassa.  Mutta se junamatka. Sanonpa, että junamatka se vasta eksoottista olikin...





Täällä "maalla" sitä on tottunut liikkumaan joka paikkaan autolla, ihan siitä syystä, että bussit eivät kulje. Tai sitten kulkevat kerran päivässä, mutta väärään aikaan. Ilman autoa täällä on käytännössä jumissa, kun töihinkin tulee matkaa reilut 60 km yhteen suuntaan.
Ja kun sillä omalla autolla on niin helppoa lähteä liikenteeseen, tulee pidempiäkin reissuja tehtyä useimmiten omalla autolla.
Tällä kertaa valitsin kuitenkin junan - niinpä etämies ajoi minut lauantaiaamuna asemalle ja löysin sieltä oikeaan suuntaan menevän kulkupelin.




Omaa paikkaani en sitten junassa löytänytkään. En, vaikka kuljin käytävän pariin kertaan, kurkkasin yhteen sivuosastoon ja kiipesin yläkertaan. Varaamaani paikkaa ei vain etsinnöistä huolimatta löytynyt. No, ei mikään ihmekään - penkkiä ei ollut olemassakaan. Oikea paikkanumero löytyi lopulta vähän vahingossa ikkunalautaan kiinnitettynä. Sen vieressä oli tyhjä iso tila ja lattiassa pyörätuolin kuva - olin vahingossa varannut pyörätuolipaikan. Viereinen paikka oli onneksi vapaana, joten hyvällä tuurilla sain istua koko matkan siinä. Keneltäkään oikeasti pyörätuolipaikkaa tarvitsevalta en onneksi paikkaa vienyt, koska käytävän toisella puolella oli toinen samanlainen paikka, ilman matkustajaa sekin.





Matka sujui siis lopulta ihan hyvin ja leppoisasti ;)

Oi Helsinki, Helsinki! Miten olen oppinut tykkäämään tästä merellisestä maamme pääkallopaikasta. Jopa oppinut hiukan suunnistamaan sen kaduilla, päätyen oikeisiin paikkoihin. Alkuun kiertoteitä, sitten myöhemmin vahingossa, nykyään jo kokemuksen ohjaamana. (Jätän suosiolla kertomatta muuan taannoisen eksymiseni maanalaiseen huoltokäytävään, kun ajattelin vähän "oikaista" ...  kaikki päättyi onneksi hyvin,  kun jostain pressun alta tupsahdin lopulta Forumiin :D)







Tällä kertaa tapasin sekä esikoista kahvilatärskyjen merkeissä, että ihanaa ja hullunhauskaa ystäväpoppoota, vähän pidemmällä kaavalla. Ja muutamalla viinipullolla, pizzaa unohtamatta.






Sunnuntaiaamuna kävelin läpi hiljaisen Helsingin Katajanokalta rautatieasemalle. Varasin matkaan aikaa, joten ehdin nappailla kuvia.









Paluumatkalla löytyi oma istumapaikkakin penkkeineen heti ensi yrittämällä.
Junat ja naiset, vai miten se menikään? ;)









Arkiviikko porskuttaa jo puolessa välissä. Mulla on tässä juuri käsillä mielenkiintoinen ja ihana piirrosprojekti, joten taidan hipsiä hakemaan kynät ja paperit tähän sohvan mutkaan. Elma täällä jo odottaakin <3


Talviterkuin,

Ellis




keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Tammikuun puolenvälin tilinpäätös

Tammikuun faktoja:

* härkäviikot
* liian lyhyet yöunet
* nurkissa vetää




* luistimet kiristää
* aina on jo ilta
* kynä kulkee
* uuden oppiminen koukuttaa
* pitäisi- lista on pitkä
* malttamattomuuden tunne
* pipokelit ja bad hair dayt
* viimeiset joulusuklaat





* kevään odotus
* lumesta nauttiminen
* luistinten sitomista
* arki
* satunnaisista auringonpilkahduksista riemastuminen
* paikallaan junnaava romaani yöpöydällä
* villasukat jalassa, all the time




* keitetyt kananmunat
* listojen tekeminen
* listojen yliviivaaminen
* listojen hukkaaminen
* uusien listojen tekeminen
* virastopuhelut
* verkkokaupan rakentaminen
* järjetön innostus edelliseen





* krooninen vilu
* mopsipeitto sohvalla
* Kaurapuuro ja mansikat


Puss & kram,

Ellis