lauantai 30. huhtikuuta 2011

Vappua





Työn juhlaa vietetään täällä leppoisasti.
Leivotaan pizzaa.
Maistellaan kuplivaa.
Nautitaan auringosta (joka välilä paistaa :)).
Kotoillaan.
Saunotaan.
Mennään illalla kuuntelemaan kivaa bändiä läheiseen (ja ainoaan täällä) kuppilaan.

Hauskaa, rentoa, iloista, pirskahtelevaa vappua kaikille!

Ellis

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Puutarhassani istuu nainen

Keittiön ikkunasta näen sen, pienikokoisen naisen.
Se istuu puutarhassani, takapihan terassilla. Istuu ihan hiljaa ja liikkumatta. Arvaa varmaan, että kohta joku katsoo ikkunasta ja huomaa sen.
Tämä toistuu joka kevät tässä pihassa. Suurinpiirtein samoihin aikoihin tuo nainen tulee istumaan ja kuluttamaan aikaansa tänne.

Jotenkin tykkään siitä, se on levollisen näköinen. Joskus mietin, että paleleeko sitä. Huomenna voisin vaikka antaa sille lakin päähän :D








On täällä toinenkin nainen, se seisoskelee etupihan kukkapenkissä. Jos kesällä on oikein kuuma, se voi siemaista vettä viereisestä maljasta.



Nää on mun juttuja nää patsaat :) Vähän hassuja, mutta kuuluvat tänne. Toiset tykkää puutarhatontuista, minä olen enemmän patsastyyppi. Kolmas patsas seisoo alapihan kaivonkannella. Pieni enkelipoika, joka pitelee päänsä päällä lintujen juomamaljaa. Onnistuin katkomaan sen siivet viime viikolla, joten se on liimattavien listalla...

Sokerina pohjalla: olen saanut aivan ihanan tunnustuksen Hyvä Mieli -blogista!
On mukavaa ja mieltälämmittävää kuulla, että täällä on ollut mukava käydä. Kiitos siitä!! Melkein punastun:)



Tämmöistä hyvää mieltä on ihanaa itsekin jakaa eteenpäin, niinpä lähetän tämän seuraaville blogeille, joita ilolla seurailen: By Kirsikka , Hunajaa ja maitoa , Tästä elämästä , selma ja Absolutely white. Olkaapa hyvät!

Näiden kivojen fiilisten siivittämänä kohti vappua ja viikonloppua, joka taisi jo alkaakin :D
Mukavaa sellaista ihan kaikille!

Ellis

torstai 28. huhtikuuta 2011

Vapaa





Jäät ovat lähteneet tänään. Kuikka huutelee saaressa.
Voisin katsella vapaata vettä vaikka kuinka kauan. Ja kuunnella kuikkaa.

Muumilaakson mietekirjasta löytyi tähän fiilikseen ja veteen hyvin passaava ajatus:

"Hän katseli tuumivasti tummaa vuolasta vettä ja sai päähänsä, että elämä oli ihan kuin virta.
Toiset purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtivat kumoon.
Tämän minä kerronkin muumipapalle, hemuli mietti totisena.
Eiköhän se vain ole aivan uusi ajatus."

- Hemuli - (Muumilaakson marraskuu)

Myötäisiä tuulia huomiselle,

Ellis

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Arjen ihanuus



Meille on ilmestynyt kevätlaiskiainen. Se keksii aina jotain muuta tekemistä silloin, kun pitäisi viedä roskat, ottaa imuri kaapista tai kohentaa muuten huushollia jotenkin. Nytkin se istuu koneella ja yrittää kirjoittaa.
Oikeastaan täällä majailee enemmänkin niitä. Kokonainen pieni lauma. Eivät tee muuta kuin sotkevat. Mistä niitä oikein tulee?

Ensiapuna tähänkin, ainakin isoimpaan laiskiaiseen, auttaa SUKLAA. Ihan sama minkäväristä, minkämerkkistä, kunhan on SUKLAATA.
Parhaimmalta maistuu tällä hetkellä nämä kaksi fatseria. Laiskuuskohtaus ei mene tällä ohi, mutta se muuttuu siedettäväksi. Lakkaat välittämästä, mitä ympärilläsi tapahtuu (tai siis on tapahtumatta), kun suussasi sulaa pala (=puoli levyä) tätä ihanuutta. Kokeile kerran. Kokeilet toisen kerran. Jne.


Pyykkiä on koko ajan. Tuntuu että pesen aina vain samaa tummaa koneellista. Kun illalla saan taas vaatteet narulle, ovat ne viimeistään jo seuraavan päivän iltana pyykkikopassa. Nuorison kanssa pyykinpesuaineet on koko ajan lopussa, jääkaappi syödään tyhjäksi ennätysajassa, keittiön kätköihin ei todellakaan kannata varata mitään ihania keksejä vierasvaraksi - kun vieraat sitten tulevat, löydät kaapista tyhjät pahvikuoret...

Joskus ne saattavat innostua (kotitaloustunnin motivoimana kenties?) leipomaan jotain. Silloin voit ehtiä nauttia aikaansaannoksista, jos satut olemaan uunin kupeessa vartoilemassa. Muussa tapauksessa ainoa, mitä leipomissessiosta jää sinulle, on munankuoret pöydällä ja muutenkin pommin jäljiltä oleva keittiö.
Vaatekaupassa saat (=joudut) jonottamaan rahapussi auki jatkuvasti. Aina on kengät pienet tai takin hihat liian lyhyet.
Huoh.

Juu, vähän karrikoitua, silti totta vähintään toinen puoli.

Mutta on ne niin ihania. Näiden ruuhkavuosien keskellä muistuttavat sinua siitä, miksi ja kenelle olet tärkeä - ja mikä elämässä on tärkeää. Ihminen ihmiselle. Perhe, läheiset, ystävät.
Ja miten muuten pysyisit ajan kulumisen perässä... sitähän aina sanotaan, että lapsista näkee ajan kulun. Lapset kasvavat, mutta itse et vanhene ollenkaan :D


Huomenna vanhin lapsukaisista suunnistaa jälleen matkalaukkuineen Japaniin, me muut jäädään tänne ihmettelemään matkalaisen menoa. Elämä on siellä, missä sydän on. Siihen kai tässä on totuttava... ei voi muuta kuin taas toivottaa hyvää - ja turvallista- matkaa.
Huoh jälleen.


Summa summarum, mitä sitä ottamaan stressiä muutamasta hiekanjyvästä lattialla, jos kaikki on muuten hyvin.

Positiivisesti ajateltuna:
* ihanaa, että joku on joskus keksinyt pesukoneet niin pyykeille kuin astioille
* hauikset kasvaa ruokakassien kantamisessa
* voit saada pullan tuoksun, et kuitenkaan liikakiloja, jos (=kun) leivonnaiset on kadonneet parempiin suihin
* kun joudut päivittämään nuorison vaatekaappia, saatat löytää joskus vahingossa itsellesikin jotain uutta kaupasta

Iloa elämään!

Ellis

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Ei ihan Picasso




Tämmöinen taideteos roikkuu mun pikkuruisen työhuoneen (=komeron) seinällä. Kolme iloista rosvoa tositoimissa Kaardemumman yössä. Kasper, Jesper ja Joonatan.
Taiteilija itse istuu ruudun tällä puolella, teoksella on siis ikää jo lähemmäs neljäkymmentä vuotta. Näkeehän sen tietysti työn lohkeilleista pastelliväreistä, että ihan eilen tätä ei ole sutaistu!
Kehykset ovat mitäänsanomattomat lasiset vaihtokehykset - joskus pikaisesti lätkäisty päälle, kun sattui löytymään sopivan kokoiset.

Muistan, kuinka meillä kotona oli aitassa keltasävyisellä kuviotarrapaperilla pääällystetty pahvilaatikko. Äiti oli kerännyt sinne käsitöitä, piirustuksia ja askarteluja lähinnä siltä vuodelta, jolloin olin päiväkodissa puolipäiväeskarissa, kultaisella ja retrolla 70-luvulla.
Töitä oli paljon. Vessapaperirulla-askarteluja, vesivärimaalauksia, ompelukuvia, säkkikangastauluja, puutikkuaskarteluja, pahvista tehty kuuraketti, vanerista tehty talo, pahvikello, kangassommitelmia... kaikkea ei tietenkään voinut säilyttää ja vuosikymmenten saatossa suurin osa varmaan tuli poisheitetyiksi, kun aittaa välillä siivottiin. Jotakin säilyikin - onneksi.
Tässä yksi niistä onnekkaista. Luulen tai hämärästi muistelen, että meille on luettu tarina kolmesta iloisesta rosvosta, jonka jälkeen olemme saaneet piirtää sadusta.

Muistan varsin hyvin päiväkodin tilat, tunnelman ja tekemisen ilon. Aila-opella oli aina jokin ihana värikäs tunika - Marimekkoa (myöhemmin tunnistin) - ja puukengät jalassa. Kansliassa oli lasiseinät ja kahvinkeitin. Siellä tuoksui hyvältä: kirjoilta ja Marie-kekseiltä. Kanslian takana oli roolileikkihuone, jossa sai leikkiä vain harvoin ja vain erityisellä luvalla.
Naulakoissa oli jokaiselle oma vanerinen merkki. Mulla oli omena.

Valokuvauspäivänä melkein kaikki tytöt tulivat päiväkotiin tirolilaismekko päällä - minäkin. Se oli tummapohjainen, kukallinen liivimekko, jonka alle puettiin valkoinen pussihihainen paitapusero. Mekon päälle puettiin vielä pieni valkoinen essu.

Hih, mitä ihania takautumia ja muistoja. Niitä alkaa tulvia mieleen yhä enemmän, mutta koska tästä uhkaa tulla romaani, jätän loput omaan huomaani.

Nämä muistelut kirvoitti lähinnä huominen päivä... huomenna vietetään kansallista veteraanipäivää ja menen työn puolesta piipahtamaan lasten kanssa veteraanijuhlassa. Ajankohtaisena aiheena on kevään, pääsiäisen ja muun ohessa olleet osittain tästä vierailusta johtuen lapsuus, vanhuus ja yleensä eri elämänvaiheet. Lapset ovat kyselleet myös minun lapsuudestani, niinpä nappasin taulun seinältä kassiini, siinä autenttista todistusaineistoa siitä, että minäkin olen joskus ollut lapsi :D

Sodastakin ollaan puhuttu, kun joku on jotain kysynyt tai kertonut isoisovanhemmistaan. Lasten ihania, välittömiä kommentteja on käyty läpi ja suorilla kysymyksillä - välillä kiperilläkin- on ammuttu kohti.

Tässä muutamia vastauksia, kysymykset saatte päätellä itse:
- Ei, veteraanijuhlassa ei vanhuksilla ole pyssyjä mukana
- Ei myöskään armeijavaatteita, ihan juhlavaatteet, niinkuin juhlissa yleensä
- Ei, puvuissa roikkuvat mitalit eivät ole tulleet hiihtokisoista
- Ei, minä en ole ollut sodassa, sodasta on kauemmin aikaa
- Kyllä, lotat ovat naisia, jotka mm. hoitivat sodassa sairaita
- Juu, naapuriluokassa on myös Lotta. Lotta on kiva ja suosittu nimi nykyään :D

Näillä mennään kohti juhlaa :D
Herättää varmasti paljon ajatuksia jälkeenkin päin - ja hyvä niin. Tärkeitä asioita, joita ei saa unohtaa.

Kovaa vauhtia ollaan menossa kohti toukokuuta, huomenna jo keskiviikko!
Käväisen kuitenkin välillä nukkumassa...

Ellis

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Sunnuntai-ilta maanantaina




Kalenteri on taas sekaisin, kun arki on pyhä... olen viettänyt sunnuntai-iltaa tänään maanantaina.
Aloin odottaa jo hyvissä ajoin erästä sunnuntai-illan ohjelmaa tv:stä. Kun sitä ei alkanut kuulua, totesin, että se meni jo - eilen.
Valmistauduin huomiseen työpäivään olettaen, että se on maanantai. No, siinä ei isoa vahinkoa tullut, ainoastaan vähän lisää töitä - huomenna kun onkin jo tiistai.
Kiireetön ja kaunis pieni loma on tainnut tehdä tehtävänsä. Pää on tyhjä kaikista työasioista, mutta samantien muut muistettavat asiat on vaarassa hävitä näiden auringon kirkastamien päivien kimmellykseen.
Täytyy yrittää kiriä oma sisäinen kalenteri ajan tasalle - eiköhän se perjantaihin mennessä onnistu. Sitten onkin taas sopivasti viikonloppu :)

Oma sunnuntai-iltani (=muiden maanantai) alkaa kääntyä kohta siihen pisteeseen, että on alettava suunnittelemaan nukkumaan menoa.
Vilkasta viikon alkua!

Ellis

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Sand in my shoes

Tänään on:
* haravoitu
* syöty hyvää ruokaa
* kuljeksittu pitkin rantoja
* tavattu venettään tervaava mies
* löydetty "menneen maailman" kahvila
* katseltu jäiden lähtöä
* nautittu auringosta lähes kesäisissä lämpötiloissa
* juhlistettu 11 v. mopsivaaria <3
























Mukavaa kesäistä pääsiäisfiilistä,

Ellis

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Miehen maailma



Olen lomalla.
Nuoriso lomailee isänsä perheen luona, minä täällä etämiehen valtakunnassa. Kiireettömät päivät täynnä kirpputorikierroksia, ulkoilua ja lähes kotityövapaa vyöhyke... en valita.
Olen silmäillyt ympärilleni "sillä silmällä" tänään, mieleni teki kertoa vähän tästä ympäristöstä, jossa vietän suuren osan aikaani itsekin. Mies arvasi aikeeni ja hyväntahtoisesti murahtaen antoi luvan pikku tarinaan. Tämä tarina on tosi.



Miehen olohuoneessa on iso kaappi. Tai ennemminkin vitriini. Siellä majailee kokonainen vanhojen arabioiden legioona. Pari astiastoa ja niiden lisäksi lähemmäs 80 vanhaa maitokannua. Kaikki Arabiaa. Itse kerättyä, etsittyä, löydettyä.
Ihan ensituntumalta ei uskoisi, että ollaan tämän metsien miehen olohuoneessa. Tämän, joka kuraisissa kumisaappaissaan rämpii risukoissa koiransa kanssa, istuu tiiviisti (ja kovaäänisesti) kaikki jalkapallo- ja jääkiekko-ottelut tv:n ääressä hievahtamatta (no joo, leuat liikkuu :)) ja haaveilee sapattivapaasta pohjoisen riistamailla.



Tätä vanhan vaalijaa ei oikeasti pakottamallakaan saanut vielä muutama vuosi sitten astumaan kirppiksen kynnyksen yli - kuten aiemmin taisin jo kertoakin. Jotakin tapahtui, jokin muuttui. Nyt yhteinen harrastus number one on vanhojen astioiden ja aarteiden etsiminen, huutokaupat ja kirppistely.
Pehmeän puolen tässä mörököllissä saattaa myös huomata, kun salavihkaa huomaa joskus hänen kääntelevän kannua isoissa käsissään, tutkiskellen sen leimoja ja kulunutta vanhaa kuviota. Hellyttävää, sanon minä <3



^ mun lemppari kaapin aarteista on pieni sinipilkkuinen kannu.






Huomisen ruoka on tässä aluillaan. Metsäkyyhkyä, joka pääsee yön ajaksi punaviinimarinadiin.
Nyt sauna alkaa olla löylynheittäjiä vailla.
Ihanaa, leppoisaa pääsiäisen jatkoa kaikille!

Ellis

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Huutokaupasta



Tämmöinen aarre löytyi huutokaupasta tänään. Ajattelin, että jos saan tämän mukaani, olen onnekas. Ensin tuli huudettavaksi tämän isosisko, samanlainen mutta suurempi, se vieläpä mörisi, kun sen keikautti selälleen. Suuremman nallen hinta kohosi aika korkealle.
Tämä pieni ystävä ei enää mörissyt. Paikoin kulunut mutta sympaattinen söpöläinen jäi minun huudettavaksi, sille ei enää riittänyt ottajia. Onneksi. Samanlainen isompi nalle -sellainen mörisevä - istuu makuuhuoneen kaapin päällä, oma muisto lapsuudesta. Ketähän (tai keitähän) lienee ilahduttanut tai lohduttanut tämä pieni ystävä aikanaan?

Tänään alkoi aurinko pilkistää iltapäivällä, ihana keväinen sää. Tunnin reipastelu ulkona ja hyvä ruoka sen päälle - mitäpä muuta sitä vapaapäivältä voi toivoa.
Nyt Houdini-elokuvan pariin, nalle kainalossa :)

Iloa ja valoa pitkäperjantai-iltaan!

Ellis

torstai 21. huhtikuuta 2011

Lentosää: mainio, munakori: painava


HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Luuta oottaa oven pielessä, tää noita nostaa kohta helmat ja kaartaa taivaalle :)

Tähän elämänmenoon ja ystäväpiiriin on onneksi siunaantunut mukaan varsin rentoa ja hulvatonta porukkaa. Beck-fanklubin arvovaltaisen johtajan kanssa ollaan tässä juuri luudat täristen lähdössä toimittamaan tärkeää asiaa.

Kuva on kahden vuoden takaa, kun ollaan matkalla virpomaan silloin 40-vuotissynttäreitään viettävää ystäväämme.
Onnistuimme yllättämään paitsi päivänsankarin, myös muutaman muun kylän raitilla liikuskelevan.. Parasta oli se, kun ihmiset oikeasti eivät tunnistaneet, yksi autokin oli vähällä ajaa ojaan.
Matkaeväänä taisi olla tilkka jotain noitaa väkevämpää ja lakritsaa, kuten kalustosta näkyy...
Arvaattekin varmaan, että yksi lempisaduistani on Peter Pan. Sekään ei halunnut kasvaa aikuiseksi :D

Kuvan toinen noita lentelee tämän pääsiäisen täällä kotikulmilla, tää noita lähtee puolestaan vähän reissun päälle.

Huivi tiukalle ja menoksi!

Ellis

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Candy cup





IIIk mikä Beatles-mania iski Tampereella. Musiikkiteatteri Palatsin Beatles Shown tunnelma oli kuin livekonsertissa konsanaan. Kyllä on pojat osanneet säveltää paljon ja hyvää silloin aikanaan :)
Hetki sitten kotiin tulleena kierrokset on vielä sen verran ylhäällä, että ihan heti ei osaa rauhoittua nukkumaan. Paras tapa rauhoittua on kirjoittaa muutama rivi ja koota päivän ajatuksia ja touhuja.

Töissä on syntynyt lisää pääsiäiskoristetta. Jostain oli ilmaantunut joukko puisia, sorvattuja munakuppeja - oikeastaan ne ovat kuljeksineet siellä jo useamman vuoden, mutta nyt sattui olemaan sopiva aika kaivella ne esiin varaston perukoilta.

Maalasimme kupit ensin pahvilaatikoiden maalaamisesta ylijääneellä lateksilla, joka sattui jotenkin väriltään sopimaan tähän kevään juhlaan.
Maalin kuivuttua halkaisin puukon ja vasaran avulla erivärisiä puuhelmiä, joilla lapset koristelivat kuppinsa. Ennen kuin sanottiin heipat huomiseen, tehtiin taikoja, jotta munakuppeihin ilmaantuisi yön aikana jotain herkullista suuhunpantavaa.

Aamulla nähdään, onko taiat tepsineet...

Ellis

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Tule hyvä kakku, vol.2





Aika hyvä kakku tulikin, vai mitä?
Ohra tosiaan kasvoi huikean nopeasti. Kun maanantaiaamuna menin töihin, meinasin selälleen lentää siitä viherryksestä :) Hyvin olivat pärjänneet kevyen kelmun alla. Huomenna pakataan kotiin vietäviksi, etteivät ehdi lakastua.

Tämän päivän saldona taas sen verran haravanheilutusta, että päivällä syöty pala täytekakkua ja illemmalla herkuteltu pulla ovat ihan taatusti saaneet kyytiä.
Tänään ei tarvinnut enää pakottaa itseään pois pihahommista... Viidennen ison kasan luona kottikärryt pysähtyivät, jalat kääntyivät ulko-ovea kohti ja alkoivat liikkua kohti sitä. Huomenna sitten taas, mutta vähän pienemmällä tohinalla, koska illalla on tiedossa kulttuuripläjäys. Auton nokka kohti Tamperetta ja Musiikkiteatteria, jossa Beatles Show!

Tiistaiterkuin,

Ellis

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Maanantain missio



Tämän talon puutarhaosaston työnjohto on näin virkeä ja valpas ^

En valita, kun kukaan ei hengitä niskaan vaan saan haravoida ihan rauhassa kuulakkaassa kevätillassa (= nuorisolla on vaikka mitä verukkeita, joten en saa tänään mitään apua pihahommiin, vaan joudun puurtamaan yksin).

Vaikka ihan oikeasti, alan uskoa siihen, että puutarhanhoito on terapeuttista, niinkuin joku on joskus väittänyt. Kun siellä kyntää yltäpäältä lehtiroskassa, pölyssä ja mullassa ja viimeisillä voimillaan raahautuu sisälle saunan lämmitykseen, ei olotila suinkaan ole harmistunut tai ikävä vaan leppoisa, mukava, raukea, tyytyväinen. Parit vilkaisut vielä ikkunasta omiin aikaansaannoksiin... hmmm :)

Kun vielä osaisi toteuttaa tätä jokakeväistä urakkaa niinkuin sen suunnittelee: pikkuhiljaa, vähän kerrallaan, nautiskellen ja kaikessa rauhassa.
Mutta ei. Hetimullekaikkitännenyt.
Hullun kiilto silmissä puoli pihaa tänään ja loput huomenna, pusikoitten leikkuu siihen päälle ja muutaman kivikasan siirtäminen. Loppuilta kuljetaan selkä kierossa ja käsivarret täristen.

Noh, ei ehkä ihan noin, mutta kyllä tunnustan pahan tapani yrittää ahkeroida kerralla vähän liikaa. En malta lopettaa ajoissa. Sitten olen ihan puhki poikki ja aamuisin kuin asfalttikoneen alle jäänyt.
Nyt olen yrittänyt tietoisesti opettaa itselleni, että vähemmälläkin hosumisella voi päästä samaan lopputulokseen: ihan varmasti saan kasvamaan taas kaikki rikkaruohot juhannukseen mennessä :)

Tänään oli oppitunti nro 1.
Pakotin puolentoista tunnin ahkeroinnin jälkeen itseni pois puutarhahommista - ja kas, saunan lauteilla mielessäni jo hahmottelin huomisen päivän urakan ja etenkin sen, mihin se päättyy.
Pieni pala kerrallaan. Less is more - ehkä tässäkin asiassa.
Ja kun katsot kuvaa, huomaat mikä loistava mentor mulla on opettamassa tätä puutarhanhoidon hallintaa ja mielen tyyneyttä :D

Maanantai-illan terveisin,

Ellis

Edit. Foto: viime syksyltä, tytttären nappaama

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Puutarhassa



Ihana sunnuntain aurinko pakotti puutarhaan - no okei, ei tarvinnut pakottaa :)
Haravoin, kuljeskelin, suunnittelin, fiilistelin.
Mulle käy usein niin, että keväällä puutarhasuunnitelmat ikäänkuin tempaavat mukaansa isohkolla volyymillä. Sitten tulee kesä ja kärpäset ja kaikki kasvit, pensaat, puskat ja istutukset kasvaa ryöpsähtävät ikäänkuin vähän liian nopeasti ja yhtäkkiä kaikkialla on harvennettavaa, karsittavaa, nypittävää, kitkettävää ja ennen kaikkea tuntuu, että jokapaikka pursuaa rikkaruohoja. Kun jostain päästä saa valmiiksi, toinen pää on jo taas valmiina uuteen kitkentäkierrokseen. Toisaalta, kun puutarha on puskineen ja puineen vanha ja perennapenkit pursuaa - viinimarjapuskista (joita löytyy reilusti yli 10) puhumattakaan, voi tunnelman antaa ollakin jonkin verran "villiintynyt". Ei mun pirtaan taitaisi mikään millimetripuutarha sopiakaan... :D
Olen enemmän sellainen ´come & enjoy a cup of coffee with me in my garden` -tyyppi. Tunnistatteko?

Koko viime kesän kasvimaa ja vähän muukin pihapuoli oli aikalailla kesannolla, kun sauna- ja kylpyhuoneremontti vei kaiken energian. Itse en siis remontissa toiminut kuin päällysmiehenä, mutta silti keskittyminen pihan estetiikkaan tuntui mahdottomalta, kun joka puolella lojui työkoneita, rakennusjätettä tai -tarviketta. Annoin periksi ja ajattelin, että tulee niitä kesiä kenties remontin jälkeenkin. Tämän päiväisen auringon jälkeen tuntuu tosiaan siltä, että kesä sieltä kaiken lumen ja jään jälkeen on tulossa - IHAN MAHTAVAA!

Nyt kuitenkin päätin tehdä hyvin maltillisia suunnitelmia puutarhan suhteen. Yritän kohentaa olemassa olevaa sen sijaan, että hankkisin uutta. Siirrän ehkä joitakin kasveja paikasta toiseen, yritän levittää kivikkokasveja uusiin otollisiin paikkoihin ja hankin marjapuskiin uudet tukirenkaat (=etämiehen viikonloppupuuhastelua, I hope :))



Ihanat pienet raparperinpoikaset, lempilapseni, jotka ilmoittavat tulostaan aina varhain, usein kun vielä lumen rippeitäkin on jäljellä...
Nämä kasvavat tässä puutarhassa reilusti yli oman tarpeen - siksi niistä on kiva viedä nippuja tuliaisina milloin kenellekin :)

Huomenna voi olla vaikeaa nousta ylös. Tänään on tullut heiluttua haravan kanssa sen verran ahkerasti, että muutama lihas voi huomata olevansa olemassa.

Kauniita unia!

Ellis