Laukkuja ja arvoituksia

Ah, mikä aarre löytyi kaapin kätköistä. Niin pieni, ettei ihmekään, että on meinannut vallan jäädä isompiensa jalkoihin.

Kukaanhan ei varmaan ole hoksanut, miten mä keräilen ...hmm... no, kaikenlaista. Miksen siis laukkujakin ;)
Onhan noitä siunaantunut, ihan omastakin takaa - siis noita farkkuelliksiä - mutta jostain syystä myös kirpparilla mun käteen tarttuu hyvin helposti vanhat pikkulaukut.
Nahkaiset ja hiukan kulahtaneet. Arvonsatuntevat. Ne vähän jo juhlissa käyneet ja kuluneeksi halatut. Taksin takapenkille unohdetut, huulipunaa ja salaisia viestejä kantaneet yksilöt!

Sain syyn kaivaa pikkulaukkuarmeijan esille, kun joku tuolla somen kaupallisella foorumilla kyseli pikkuista mummunlaukkua, semmoista muumimammaveskaa. Mä heti ajattelin, että mulla voisi olla sellainen joutilaana. Ehkä kaksikin. Lopulta niitä löytyi kahdeksan (!!!)
Noh, ihan kaikki kahdeksan eivät toki olleet muumimammaveskoja, mutta oivallisia pikkulaukkuja kylläkin.
Yksi näistä osoittautui aarteeksi, tietämättäni. Ei rahallisesti kovin kalliiksi, mutta laadullisesti ja ominaisuudeltaan sellaiseksi, josta en enää yritä päästä itse eroon.

Laukun paksuun, viskinväriseen nahkaan on painettu merkki La Sella ROMA.
Kuuklettamalla löytyi pieni italialainen nahkaverstas, jossa käsin tehdään laukut, kukkarot sun muut tuotteet. Tämä mun oma on jotain aikaisempaa tuotantoa, sen verran kulahtanut (hyvässä mielessä) yksilö on kyseessä, mutta malli ja oikea koko löytyi.

Vaikkei tunnetusta merkistä olekaan kyse, on silti laatu taattua ja näytti tuolla sarjansa pienimmällä kaunottarella hintaakin uutena olevan yli sadan euron. Vaikka ehän se hinta mikään mittari ole, pääasia, että muuten sattuu silmää miellyttämään!
Maksimissaan viisi euroa olen tuosta pulittanut kirppiksen kassalla, monta vuotta sitten.
Tunnustan, että pieni viskibägi (joksi sen nimitin) on pyörinyt omassakin kirppiskasassa
ja muistaakseni ollut tarjollakin ainakin kerran, josta on kantautunut kotiin takaisin. Lucky me!
Kooltaan se on juuri mainio piilottamaan pienen, litteän viskipullon. Vai kuulostaisko liköörilaukku hienommalta?  (...niinkuin mä sellaisia piilottelisin tuohon  :D)

Ei kai naisella voi olla liikaa laukkuja?
Kengistä puhumattakaan.



Lomaviikko täällä uhkaavasti lähentelee loppuaan. Ihana loma: pitkään nukuttuja aamuja, joutilaisuutta, ystäviä, aikaa.
Tässä vielä kuva-arvoitus eräästä i*h*a*n*a*s*t*a ja idyllisestä kahvilasta, jossa istahdin pienen hetken (laskiaispullan) verran ystäväni Viipin kanssa.

Jos tiedät, missä Viipin kanssa istumme, kerro - saat pienen yllätyksen :D


Ellis