sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Minä, Elma ja pari puolukkaa

Ei kivaan sunnuntaipäivään kovin ihmeellisiä aineksia tarvita. Riittää, kun sää on selkeä ja mieli avoin.
Minä olen ollut aina pieni arkajalka menemään metsään yksin. Isoon metsään. Karhut, sudet ja hirvethän sellaisissa mellastaa, kuten kaikki tietää... :D
Turvallisissa pikkumetsissä olen uskaltanut kulkea, kun jokin talo tai muu maamerkki on suurinpiirtein pilkottanut puiden takaa. Vähän nolottaa myöntää, mutta niin se vain on ollut.




Pikkuhiljaa olen siedättynyt ja tullut rohkeammaksi. Etämiehen kanssa ollaan samottu metsiä koiruuksien kanssa jo pitkään... ja tänään sitten pakkasin reppuni ja astuin mukavuuslaatikkoni ulkopuolelle: lähdin suureen metsään ihan ominpäin.




Keitin kahvit termariin mukaan ja koppasin Elman, kameran ja ämpärin autoon. Meiltä ei tarvitse kovin montaa kilometriä ajella, kun jo ollaan keskellä korpea, kaukana asutuksesta. Siellä on suuret metsät, jota halkovat mtsäautoteiden verkostot. Reitit ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi, milloin minkäkin polun päästä on lähdetty kulkemaan koirien kanssa. Tuttujen polkujen päähän suuntasin tälläkin kertaa.




Kävelin autolta puolisen kilometriä ja ajattelin hakea litran verran puolukkaa piirakkaa ja rahkaa varten. Olin nähnyt apajan koiralenkin varrella, joten tiesin suurinpiirtein, minne suunnistaa.
Elma hyppeli ja otti etumatkaa aina muutaman metrin, sitten se kääntyi ja odotti.
Puolukkaa löytyikin, samoin mielettömän kokoisia mustikoita mättäät sinisenään. Odottivat siellä minua ihan selvästi.





Löytyi sieltä vielä muutakin: mielenrauhaa, raikasta ilmaa, hiljaisuutta, tuulen huminaa, auringon kultaamia sammalkumpareita.
Huomasin, että mieli keveni muutamasta kaihertavasta ajatuksesta sitä mukaa, kun ämpäri täyttyi marjoista.




Lopulta en olisi malttanut lähteä pois... istuinkin pitkään kivellä auringossa kahvia siemaillen ja kuvia räpsien.




Vihreää terapiaa, joka ei maksa mitään muuta kuin vaivan. Palkaksi saa niin paljon hyvää mieltä, kuin pystyy vastaanottamaan.

Sunnuntaihalauksin <3

Ellis





24 kommenttia:

  1. Niin ihania kuvia. Meillä vahvempi ehti tänään metsään - minä touhusin kotona.

    VastaaPoista
  2. Ihana aurinko :) Me käytiin myös eilen metsässä keräämässä puolukoita. Harmitti, kun en jaksanut ottaa kameraa mukaan. Metsä on kiva paikka - siltä lähtiessä on yleensä aina hyvä mieli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on totta! Aina on hyvä mieli, kun tulee metsästä... oli se sitten vain pikainen pyrähdys tai pidempi tuokio. :)

      Poista
  3. Metsäily on ihanaa. Aloitan vuoden ympäriinsä la-su aamut Rasavilin kanssa metsäillen 1,5-2h. Se jos mikä voimaannuttaa oikeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana termi toi metsäily! Takuulla voimauttaa, uskon. Kuulostaa ihanalta tavalta aloittaa viikonlopun aamut! :)

      Poista
  4. Tuo metsässä samoilu ja kannonnokassa istuminen on kyllä sitä parasta! Mustikat ovat pysyneet makeina ja kerättävinä tänä syksynä ennätyspitkään. Ensi viikonloppuna on ihan pakko päästä puolukkametsälle. Ainut mitä syysmetsässä inhoan ovat peijakkaan hirvikärpäset! Iloista viikonalkua sinulle Ellis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on ollut pitkä ja hyvä mustikkavuosi! Mun reiteille on osunut aika maltillisesti hirvikärpäsiä - tänäänkään ei löytynyt yhtään.
      Ihkua viikonloppua sinne myös!

      Poista
  5. Kuulostaa IHANALTA!
    Vitamiini-värikimaraämpäri taas näyttää herkulliselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli ihanaa... marjatkin, joista on leivottu, joita on pakastettu... :)

      Poista
  6. Ihania kuvia metsäretkeltänne! Itse en kyllä uskalla mennä metsässä kauemmaksi, kuin niin että auto näkyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos krisse! En mäkään mikään queen of brave metsässä yksin ole, vaikka sinne reippain ja rohkein mielin menin. Tunnustan, että välillä vilkuilin ja kuuntelin. Tosin, mun pieni mutta erittäin meluisa koira piti sellaista elämää, että kai siinä kuuli jo kauas, että täällä ollaan! :D

      Poista
  7. Koko viikonlopun kärtin perhettä metsäilemään, vaan jokaisella oli jotain muuta sovittua plääniä ja menoa ... ja minähän en yksin pientä lähimetsää pidemmälle tohdi. Kuten sanoit: karhut, sudet, hirvet ja kaikki muut arvaamattomat örkit + mun olematon suuntavaisto. Olisinpa hoksannut hurauttaa Ellis-landian kautta seuraksesi marjamaille ja kannonnokille! Nyt viipyilen näissä kuvissa etäterapiassa, kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olisitpa ajanut ämpärin kanssa tänne! Metsäterapiaa olis ollut kaksin verroin <3

      Poista
  8. Jotenkin ymmärrän sua. Kävin tänä kesänä yksi mustikassa ekaa kertaa. Se oli tosi mukavaa, mutta tuntui kummalliselle lähteä sinne yksin. Tulee mentyä liian harvoin, vaikka nautin aina suunnattomasti. Nyt on mielessä Espoon Haltian vaelluskierros. Houkuttaisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, ehkä liian harvoin tulee mentyä metsään yksin, kun se tuntui mustakin vähän kummalliselta. Yksinäiseltä ja oudolta - silti kivalta. Kuulostaa kivalta toi Haltian vaelluskierros, mene ihmeessä! :)

      Poista
  9. Ihana metsäretki kunnon saaliin kanssa piristää ja rauhoittaa mieltä. Hienoa, että rohkaisit mielesi! Minä olen taas niitä uhkarohkeita metsän lampsijoita, joka ei osaa pelätä karhuja tai muita. Muistan miten minulta kysyttiin, miten uskallan käydä lenkilläkään yksin täällä meillä. Ei katuvaloja ja pelkkää metsää ympärillä. Ehkäpä syynä on se, että olen koko ikäni asunut korvessa (kymmenen vuotta isommassa kaupungissa ei sitä nujertanut) ja eläimet vierailivat talon pihalla alvariinsa. Enemmän pelkään kaupungissa liikkua myöhällä. Meillä on ne omat pelkomme ja ne onkin hyvä tunnistaa, pakko ei onneksi ole tehdä itselleen kiusaa turhaan, jos jokin asia ei hyvälle tunnu :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se varmaan tottumisestakin on osittain... mä olen lapsena liikkunut tosi paljon metsässä, yksinkin. Mutta se oli suht. pieni luonnonsuojelumetsä, jossa oli polkuja ja reittejä. Tuttu kuin omat taskut, ei ollut mitään mitä pelätä. Eikä kai nytkään, mutta jostain se arkuus vaan on tullut.
      Niin totta tuokin, että ei ole pakko kiusata itseään. Mä olen tosi tyytyväinen itsekin, että uskalsin, koska mulle tuli polttava halu lähteä metsään. :)

      Poista
  10. Hhuikean saaliin sait kaiken muun lisäksi! En minäkään uskalla mennä yksin metsiin. Pelkään käärmeitä ja hirvikärpäsiä ja tietysti eksyisin heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sain, en meinannut uskoa itsekään! Käärmeet ei ole mulle se suurin pelko, vaan just noi epätodennäköiset isot "pedot" :D Liikaa punahilkka-satuja ehkä? :D

      Poista
  11. Voi miten mahtava marjasaalis ja maisemat.
    Metsissä pelottavat käärmeet, sudet ....hihiii....ja punkit! Punkki lienee melkein sutta vaarallisempi.
    Mikään ei kuitenkaan voita metsän tuoksuja ja rauhaa, joten pakko sinne silloin tällöin on uskaltautua. Metsät täällä eivät kuitenkaan vastaa Suomen metsiä, eli kunnon metsää on ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsän rauha ja tuoksu... ne on kyllä niin parasta antia! Täällä näitä kunnon metsiä kyllä riittää... punkkeihin en ole metsässä koskaan törmännyt, ne on kyllä varsinaisia inhotuksia.
      Jos huomenna on poutaa, taidan ottaa kopan ja lähteä katsomaan, mitä vielä löytyisi... :)

      Poista
  12. Aivan ihania kuvia! ♥
    Tutussa "kotimetsässä" uskallan samoilla polkuja ja metsäteitä pitkin kauemmaksikin, mutta täysin vieraaseen maastoon en ikinä lähtisi yksin, enkä varsinkaan ilman karttaa ja kompassia.
    En osaa pelätä karhuja, susia tai muita, mutta eksymistä sitäkin enemmän =D
    Mahtavan marjasaaliinkin sinä sait vielä kaiken muun hyvän lisäksi. Reipas ja rohkea olit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku <3 En minäkään ihan umpioutoon metsään uskaltaisi mennä. Olis kamalaa eksyä niin, että joutuisi harhailemaan ja hortoilemaan. Marjasaalis kyllä oli iloinen juttu!

      Poista